Hei! Mitä voisi sanoa naapurille, joka tiedustelee jatkuvasti lapsistani? Hän on 80 vuotias virkeä nainen, joka oli ammatiltaan kaupungintalon työntekijä. Häntä kiinnostaa usein, missä lapseni nyt ovat ja ovatko juuri takapihalla? Vai onko lapset päivähoidossa? En enää tulkitse nämä kysymykset mielenkiinnoksi uusia naapureita kohtaan, vaan oikeastaan nyt syrjäytymiseksi, sillä tuntuu siltä, että hän haluaa juuri, missä minun lapsen pitää tällä hetkellä olla. Miten voisin vastata nätisti hänelle, jottei hän enää tiedustele missä lapseni ovat tällä hetkellä. Häiritsee mieltäkovasti
Hei, minullakin on tuollainen virkeä, iäkäs naapuri, joka aina vastaan tullessaan pommittaa minua kysymyksillä perheenjäsenteni kuulumisista. Ensin koin kysymykset kiusallisina, varsinkin kun en aina tarkkaan tiennyt missä (aikuistuneet) lapseni ja heidän jälkikasvunsa olivat ja mitä tekivät. Ja kun hän kyseli meillä käyneistä vieraista tai remonttimiehistä, tuntui suorastaan siltä, että hän seuraa elämäämme ovisilmästä. Se oli vähän ahdistavaa.
Lopulta rupesin ymmärtämään, että hän vain kaipasi juttuseuraa ja aloitti kuulumisten kysymisellä, koska se tuntui hänestä luontevalta. Huomasin, että kun kysyn häneltä vastakysymyksiä ja hän pääsi kertomaan, missä oli itse liikkunut, pääsin vähemmällä selonteolla. Yritän myös ohjata keskustelun yleisiin asioihin enkä aina vastaa omaisia koskeviin kysymyksiin, vaan siirrän puheen muiihin aiheisiin.
Myös alkava muistisairaus saattaa ilmetä siten, että asianomainen aina kysyy samoja asioita. Jos saan neuvoa, sanoisin että lapsia koskeviin kysymyksiin voit vastata jotain huoletonta, kuten ”jaa-a, missähän ne nyt mahtaa olla?” tms. Ja juttele hänelle ihan muista asioista ja kysele aktiivisesti hänen kuulumisiaan. Sitä hän ehkä toivookin, yhteyttä muihin ihmisiin, ennen muuta naapureiihin. Saatttaa olla, että hänellä ei enää ole paljon muita kontakteja.
