Olen huolestunut naapuriperheen äidin jaksamisesta, hänellä on ainakin 4 lasta, sanoisin ikähaarukaksi 2-14v. En ole ”kytännyt” etten osaa sanoa varmaksi lasten lukumäärää jne.. olemme muuttaneet noin 5 kk sitten. Mutta siis olemme seinänaapureita ja sieltä kuuluu usein äidin huutoa/rääkymistä, tappelua, lasten itkua/kirkumista/kiljumista..:(:( Hänellä on mies joka huutaa myös lapsille. Meillä on itsellämmekin lapsia 3kpl ja tiedän että joskus saattaa olla vaan väsynyt jne. mutta heiltä kuuluu tätä raivoamista melkeinpä joka päivä. Tänään satuin näkemään ulkona kun naapuri oli sisälle menossa lapsensa kanssa ja huusi (noin2v lapselle) naama punasena ”Nyt turpa kiinni!” joka itki (en tiedä miksi..).. :(:( kaikesta elekielestä näki että hermo oli mennyt.. Miten tässä tulisi toimia? En uskalla mennä juttelemaan.. Tämä on todella stressaavaa, koska säälin lapsia suuresti..
Lastensuojeluilmoituksella saattaisit vain pahentaa perheen ja äidin tilannetta. Ihan selkeästi äiti on väsynyt. Samanlaisessa tilanteessa olen ollut itsekin, että kun on paljon kuormaa, pinna palaa ja tenaville tulee huudettua just noinkin rumasti kuin tuo äiti myös.
Meillä ongelmat muuttuivat ahdistaviksi ja suuriksi, kun ulkopuoliset luulivat, että meillä hakataan lapsia, että olen niin uupunut, että päiskin lapsia kirjaimellisesti seinään. Koväänisyys ei tarkoita automaattisesti väkivaltaa, ei edes ne rumat kommentit lapsille mitä huudetaan, vaikka se ei oikein olekaan. Väsyneenä ei vaan jaksa muuta.
Meteli ei sekään tarkoita että on väkivaltaa. Omat lapseni ovat sellaisia, että suuttuessaan kirkuvat ja rääkyvät. Ongelma itsessään on pieni, tai pienen oloinen, lapsi kuitenkin vetää valtavat kilarit asiasta. Vaikka mulla on vain kaksi tämmöistä kirkujaa, menee hermo ja sitten minäkin huudan: ole hiljaa äläkä huuda koko ajan!
Lastens.ilmoitukset pahensivat siksi, että tiesi, että on jonkun kyttäyksen kohteena. Sitten enää vain kielsi lapsilta kaiken äänen ja suuttumus sähistiin hampaiden välistä. samant asiat ja sanat, mutta hiljaa. Ja käsi suun eteen, kun lapsi alkoi kirkumaan.
Ne pahensi myös siksi, että joku luuli, että lapseni ovat väkivallan kohteena, mitä ei ollut huudosta ja väsymisestä huolimatta ja sitten tuli olo, että ainoa millä lapsen saa hiljaiseksi, on lyöminen. Jottei itse provosoidu huutamaan, sillä sehän se oli se, mikä herätti epäilyn.
Ja siksi, ettei lastensuojelulla oikeasti ole mitään tarjottavaa. Keskusteluterapiaa perheneuvolassa? Muutenkin täyteen lasten takia aikataulutettu elämä, muutenkin kaikkea niin, ettei vuorokaudessa tunnit riitä, ja vielä pitäisi jostakin repiä aika mennä keskustelemaan. Mitä siitä on apua, kun todellinan apu olisi vaikkapa naapuri, jonka luona voisi käydä kylässä tai lapsille ystävät? Tai lastenhoitoapu, kotihoitoapu, jota ei tule nykypäivänä kunnan taholta vaikka mikä asiakas olisi.
Säälillä et mitään siis saa aikaiseksi etkä sillä, että teet viranomaisilmoituksia. Kutsu naapuri tai heidän lapset luoksesi kylään sillä verukkeella, että olette juuri muuttaneet ja haluat tutustua seinänaapureihin.
Kyllä tuollainen lasten itku ja vanhemman raivoaminen on huolestuttavaa, jostain se kertoo; vanhempien uupumisesta, ongelmista jotka kanavoituvat lapsiin tai vanhemman kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta kasvattaa lasta..Ei lapsen hyvään elämään kuulu tuollaiset JATKUVAT ja PÄIVITTÄISET kokemukset. Se jättää lapseen haitallisen jäljen. Ja ongelmat perheissä tapaavat kasvaa ja laajentua esim väkivallaksi jos vanhemmat eivät osaa itse hakea ratkaisuja asioihin.
Pystyisitkö puhumaan perheen äidille, kutsua kahville tai vaan sanoa suoraan, vaikeaa se on mutta ajattele lapsia ja heidän elämää…Yksi äiti.
Juttele naapurin rouvan kanssa pihalla, anna lastenne leikkiä keskenään, kahvitelkaa keskenänne… Meillä oli vastaava tilanne muutettuamme uuten rivariin. Meillä huudettiin ja heillä huudettiin, molemmat äidit rikki ja väsyneitä, molemmilla miehet reissutöissä. Yhteensä lapsia 7, iältään 1-6. Päätettiin järjestää kauppavuorot, jolloin toinen sai käydä kaupassa/asioilla/kaverin luona/nukkua yms. Toinen hoisi lapset tänään klo. 9-12, toinen huomenna 9-12. Nyt lapset ovat jo teinejä ja perheinä asumme eri maissa, mutta edelleen sekä lapset että aikuiset pidämme yhteyttä. Lastensuojelu on äärimmäinen ratkaisu. Voitko sinä helpottaa naapurien arkea tai he sinun? Pienikin ystävällinen ele voi muuttaa maailmaa… Itsekin lapsille raivonneena, kun eivät suostuneet päikkäreille ja mun piti viikata pyykit. Naapurin rouva soitti ovikelloa ja yhdessä sit päädyimme ratkaisuun, että naapuri leipoo kaikkien kanssa pullaa ja saan viikata pyykit päikkäreiden kera ja illalla kaikki muksut tulivat meille askartelemaan joulukortteja ja rakentamaan majaa patjoista ja peitoista. Mentiin sekä minä, meidän että naapurin muksut sitten joulupukin kirjeet tyynyjen alla aikaisin nukkumaan majaan. Se oli paras lahja sinä vuonna!
Hei.
Hyviä vinkkejä olet saanutkin jo.
Itse kokeilisin myös tutustua perheeseen; kutsu kahville tms. Tarjoa apua jos oma jaksaminen riittää. Mutta herkästi tekisin kuitenkin lastensuojeluilmoituksen. Ei Suomessa voi asiat niin huonosti olla että ilmoitus muuttaisi huonompaan tilannetta. Sehän on lasten etu että asioihin puututaan. Itse en saisi mielenrauhaa jos en jotenkin asiaan reagoisi.
Tsemppiä. Tiedän että sivusta seuraaminen on todella tuskaa.
Kerrohan miten tilanne on kehittynyt?
Itse suosittelisin ensin vaikka lapsiin tutustumista pihalla.
Sen jälkeen voisit kysyä äidiltä, voisivatko lapsenne leikkiä keskenään jos kerran samanikäisiä ovat.
Toki voit myös äidin kanssa jutustella.
Aika huolestuttavalta tuo kuulostaa…mutta todennäköisesti jo lapsista huomaisit onko aihetta lastensuojeluilmoitukseen.
Miun naapuri ja lapset pitää helvetillistä metakkaa… Olen muuttamassa pois,toivon,ettei tulevassa paikassa tuollaisia…
[viestiä muokattu]
Naapurustossa liikkuu vanha nainen, joka ulkoiluttaa koiraa sekä huutaa ja raivoaa tuntemattomille nuorille ja lapsille aiheetta. Lapset pelkäävät häntä. Vanhemmat ulkoilevat lastensa kanssa koulun tai päiväkodin pihassa näiden aukioloaikojen ulkopuolella, niin kuin on sallittua, mutta tämä nainen tulee huutamaan että pois sieltä. Tuntuu kuin henkilö kohdistaisi kaiken vihansa vieraisiin lapsiin ja nuoriin, heti kun on mahdollista. Sairasta! Kukaan ei uskalla puuttua tilanteeseen, en minäkään vaan kierrän kaukaa jos näen tämän henkilön. Pitäisi puhua enemmän lasten ja nuorten oikeuksista liikkua, leikkiä vapaasti ulkona. Olisiko syytä soittaa poliisille? Miten puuttua asiaan?
Ei mene täälläkään hyvin sillä vanhempani ei huomioi helli rakasta ja saan kokea koko ajan pelkoa siitä että vanhempani vahtivat minua liikaa pitäisi olla rakastava perhe ja huomiota antava perhe ei liikaa sääntöjä eikä hermostuisi herkästi herkkä nahkaisia on pahasta
****
Moikka!
Kiva, kun kirjoitit palstallemme! Täällä Vanhempainnetin keskustelupalstalla vanhemmat juttelevat vanhemmuuteen liittyvistä teemoista. Oletko käynyt tutustumassa MLL:n Nuortennettiin? Sieltäkin löytyy keskustelualue, missä nuoret voivat jutella keskenään ja/tai aikuisen päivystäjän kanssa. Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111, ma-pe 14-20, la-su 17-20) tai tulla chatiin (su-ke 17-20). Nuortennetti ja tarkemmat tiedot meidän lasten ja nuorten palveluista löytyy täältä: http://www.nuortennetti.fi
Lämpimin terveisin
Vanhempainnetin ylläpito
Lapset aina saa anteeksi rakkauden huomion lässytykset hellimistä kaikki mahdolliset perhana kun ite en saa mitään huomiota hellyyttä rakkautta aina kaikki viha kaatuu niskaani syyteetään turhaa huudetaan turhaa pahoittetaan mieltä sanotaan loukkaavasti ym muuta sellasta