Hei!
Etsimme pitkään omaa kotia poikamme koulualueelta, mutta mukavia asuntoja ei alueelta vain löytynyt ja laajensimme etsintä aluetta ja muutimme toiselle asuinalueelle 4 kilometrin päähän ja samalla vaihtui pojan koulu. Poika on kolmannella luokalla ja ehti käydä vanhaa ja tuttua koulua 6 viikkoa ennen muuttoa. Siirtyminen uuteen kouluun ja luokkaan meni aluksi ihan hyvin ja uusi koulu vaikutti kivalta ja muutamia uusia kevereitakin alkuunsa oli. Nyt uutta koulua on tahkottu pari kuukautta ja pojan mielestä siellä on kaikki tyhmempää ja tylsempää ja poika viettää aikaa paljon itsekseen, kun kaverisuhteita ei ole lupaavan alun jälkeen niin paljon syntynyt. Olemme kuskanneet poikaa välillä vanhojen kavereitten luokse leikkimään. Vanhassa kodissa pojalla oli paljon kavereita ja hän oli usein ulkona kavereitten kanssa, nyt tosiaan viettää aikaa paljon kotona ja on sisällä ellemme patista ulkona käymään. Syyllisyys kalvaa mieltä ja mietin olenko huono äiti, kun revin lapseni tutusta ja turvallisesta ympäristöstä uuteen. Tiedän, että jokaisen pitää elää oma muutosprosessinsa ja siihen kuuluu monia eri vaiheita. Onko teillä kokemusta siitä kauanko tällainen muutos kestää? Pitäisikö minun olla nyt huolissani? Vai pitäisikö ajatella, että tämä on ohimenevä vaihe ja kyllä se poika vielä niitä kavereita löytää? Miten voisin tukea poikaani tämän vaiheen yli? Ja miten tästä syyllisyyden tunteesta ja sen aiheuttamasta ahdistuksesta pääsee eroon?
Hei,
Hienoa, että jaksatte kuljettaa lasta vanhojen ystävien pariin. Menetys ei ehkä tunnu niin totaaliselta kun on vielä kontakteja vanhoihin kavereihin. Muutos herättää ehkä turvattomuutta mitä voisi poistaa yhdessä uuteen ympäristöön tutustuminen – kolmasluokkalainen on sittenkin aika pieni vielä tutustuakseen oma-alotteisesti varsinkin vieraassa ympäristössä. Olisiko mitään harrastusta / leikkipuistoa tms. missä tiedät muiden luokan poikien viettävän aikaa. Asuuko lähellä ketään samanluokkalaista, jolla olisi yhteinen koulumatka? Joskus tuttavuus voi lähteä aika pienestä, jopa vanhempien kohtaamisesta lähikaupassa tai vanhempainillassa.
Varmasti poika tutustuu omin neuvoinkin mutta siihen voi kulua aikaa eikä se tapahdu sisätiloihin jäämällä. Kannustakaa poikaa ulos, olemaan aktiivinen ja ehdottamaan itse luokkakavereille ulosmenoa tm. Yksi keino tutustuttaa on kutsua luokkalaiset kylään ”pikkujouluihin” .
Missään nimessä älkää syyllistäkö itseänne muutosta. Loppujen lopuksi on upeaa kun vuosien jälkeen huomaa selvinneensä hienosti ja sopeutuneensa uuteen ympräistöön. Siitä saa itseluottamusta seuraaviinkin muutoksiin joita kyllä elämässä piisaa ;)
