Moro!
On melkosta olla murrosikäsen pojan isänä kun on kuin helvetti olis päässy irti pojassa!Tiedän että irtiotto iskästä ottaa koville mutta kuinka pitkään pitää kestää jatkuvaa kiroilua ja hakkumista.Omat henkilökohtaiset tavaratkin on pitänyt piilottaa kotona.Nyt olen asunut 2 kuukautta pois jo yhteisestä kodistamme kun pojan käytös on ollut sellasta että ei enää jaksanut.Vaimo on sitä mieltä että murrosikään kuuluu kaikki.
niin kuuluukin mutta rajojakin pitää myös asettaa?
Mikään ei pojalle riitä ja nyt on myös alkoholikin tullut kuvioon 16v.Vaimo oli antanut luvan kotipileisiin missä kävin tarkastamassa viinat ja löytyihän niitä ja pois otettiin,ja taas helvetinmoine meteli sekä pojalta että vaimolta.Tänään kävin morjestamassa poikaa niin tervehdys oli Vittuakos täällä mulkku oikein teet! Tätä rumpaa on jatkunu jo pitkään ja olen tullu siihen tulokseen että tiet erisuuntiin vievät meidän perheessä.23 aviolittovuotta takana ja kolme lasta!
Mihinkään pojan asioihin en kuulema saa vaimon mielestä puuttua.Kaikki kuuluu kuulema siihen murrosikään ja mun on ne kestettäv ja annettava mennä toisesta korvasta sisää ja toisesta ulos. Mutta kun ei voi………….
Hyvä murroskäisen iskä,
Onpa niin sydäntäsärkevää tekstiä. Kasvatusvaihe on jo miltei ohi ja nyt pitäisi aloittaa se luottamuksen ja irtipäästäminen vaihe. Tiedetään, on todella vaikeaa, mutta jos vain mitenkään voit siirtyä tukevaksi ja kaverivaiheeseen, tulet varmasti olemaan onnellinen poikasi puolesta ja saamaan kunnioitusta ja välienne parantuvat jatkossa.
Vaikka se näyttää nyt aivan mahdottomalta, luot nyt suhteen uuteen mahtavaan ihmiseen, joka on varmasti sinulle lopun ikänsä kiitollinen että jaksoit!
Tsemppiä
Varaisin aikaa perheneuvolasta. Murrosikä voi olla hyvinkin haastavaa aikaa, mutta silti ei voi tehdä ja sanoa ihan mitä tahansa ilman seuraamuksia. Jonkilaisia yhteisiä pelisääntöjä voisi yrittää sopia perheneuvolassa jne. Nyt 16-vuotias alaikäinen ohjaa koko perhettä oman halunsa mukaan.
Hei Murrosikäisen iskä,
Kirjoitat asiasta, joka on tärkeä ja hyvin kiepä monissa perheissä. Murrosikä voi olla todella myrksyisää aikaa, kun nuori tekee irtiottoa vanhemmistaan, aivan kuten kirjoitat poikasi tekevän.
Alkoholin käyttö ja siivoton kielenkäyttö vanhempia (tai muitakaan kohtaan) eivät kuitenkaan ole sopivaa käytöstä 16 -vuotiaalle. Vanhempien tehtävä on asettaa rajat, ja nuoren tehtävä on sopeutua niihin. Toki 16 -vuotiaan kanssa pitää keskustella pelisäänöistä ja joustaakin paljon, mutta vanhemmilla on aina vastuu alaikäisistä lapsistaan ja myös oikeus elää omassa kodissaan kuten haluaa. Edes 18 vuoden ikä ei tarkoita, että vanhempien kotona saisi asua kuin pellossa.
Surullista, jos olet joutunut muuttamaan pois yhteisestä kodistanne näiden ristiriitojen takia. Olisiko mahdollista, että palaisit kotiin kaiken tuon draamankin keskelle – olen varma, että jämäkälle isälle, vanhemmalle ja puolisolle olisi nyt käyttöä.
16 -vuotias nuori tarvitsee tilaa itsenäistyä, mutta edelleen vanhempiensa tukea, huolenpitoa ja aikaa. Vanhemman tehtävänä on löytää sopiva tasapaino tilan ja rajojen välillä.
Nuoren kehityksen kannalta myönteisintä on, että hän saa vähitellen lisää liikkumatilaa ja vapautta. Samalla vanhemmat kuitenkin huolehtivat nuoren turvallisuudesta ja suhde vanhempiin pysyy avoimena ja luottamuksellisena. Kohtuulliset rajat tukevat nuoren myönteistä itsenäistymistä. Nuoren on tärkeä saada kokea, että häneen luotetaan ja häneen aletaan pikku hiljaa suhtautua kuin tulevaan aikuiseen.
Rajojen tarkoituksena on turvata nuoren hyvinvointi. Ne eivät saa olla vanhemman mielivaltaa. Nuoren on itse saatava päättää persoonallisuuteensa ja yksityiselämäänsä liittyvistä asioista. Tällaisia asioita ovat mm. nuoren mielipiteet, oma ulkonäkö, musiikkimaku tai se, minkälainen ihminen nuori haluaa olla.
Vanhemman ei tarvitse tietää kaikkea nuoren elämästä. Nuori tarvitsee kuitenkin vanhempiensa läsnäoloa ja vanhempien aitoa kiinnostusta tekemisiään kohtaan. Vanhemman on hyvä järjestää kahdenkeskeisiä hetkiä nuoren kanssa. Kannustankin sinua pohtimaan miten voisit palata kotiin ja olemaan läsnä perheesi tilanteessa, joka selvästikin nyt kovin hankala!
Hyviä neuvoja sait kirsikalta.Mietityttää vaimosi/pojan äidin ”sapotointi” isänä oloasi vastaan.Poika tarvitsee selvät rajat ja kokemuksen ,että vanhemmat vetävät yhtäköyttä.terv.murkun äiti
Lapsen murrosikä on murrosvaihe vanhemmillekin ja voi aiheuttaa melkoisen kriisin parisuhteelle. Pyrin itsekin olemaan huomattavasti ymmärtäväisempi kuin mieheni, kun pojallamme oli raju murrosikä. Olin tosi pahoillani, kun isä oli jatkuvasti vihainen pojalle. Kieltämättä hyviä puolia pojasta ja pojan käytöksestä oli silloin vaikea löytää. Mutta silti ajattelen, että lasta on rakastettava ja koetettava kaikesta huolimatta se jollain tavoin näyttää.
Isä ajatteli toimivansa oikein, kun huomautti kaikista pojan virheistä. Lastenkasvatuksen ohjeenahan on, että toistetaan uudestaan ja uudestaan samat ohjeet ja vaatimukset kunnes lapsi oppii. Aivan oikein, mutta… lapsen ja nuoren pitäisi joskus kuulla jotain positiivistakin.
Mieheni kuvitteli, että puolustelen pojan käytöstä, kun yritin saada isän näkemään pojan hyviä puolia. En todellakaan hyväksynyt juopottelua enkä rumaa puhetta ja käyttäytymistä. Nämä ristiriidat olivat vähällä hajottaa perheen. Kieltämättä kotona oli leppoisampi tunnnelma, kun isä oli poissa.
Rankkaa oli riidellä pojan ja isän kanssa. Onneksi emme luovuttaneet! Pojasta on kasvanut nuori aikuinen ja välit isän kanssa korjaantuneet. Poika itsekin tuumasi olleensa aivan kauhea ja ihmetteli, miten jaksoimme.
Ulkopuolista apua suosittelen sekä pojan asioissa , että parisuhteen solmujen aukaisemiseen. Mieheni sai mielestään parasta apua kokeneelta miespuoliselta nuorten päihdetyöntekijältä. Kannattaa soitella itse ja etsiä apua kuraattorilta, nuorisotyöntekijöiltä, sosiaalityöntekijöiltä…
Jaksa jaksa jaksa !!
Se on juuri sitä. Parasta olisi jos olisitte yhdessä rintamassa vaimosi kanssa. Yritä pysyä rauhallisena ja kuunnella, se menee ohi usko pois. Kiitos jaksamisesta tulee olemaan suuri.
Kannattaa aina uudestaan ja uudestaan ehdottaa nuorelle jotain yhteistäkin, pyydä kaveriksi auton laittoon tms.. mikä olisi yhteinen mielenkiinnon kohde. Nuori on nyt kuin kuminauha joka pingottaa itseään poispäin, mutta lopulta kun murrosikä helpottaa, saat hänet entistä lähemmäksi.
Mutta hei, miksi pötkit pakoon eli muutit pois kotoa?
Pystyttekö puhumaan/neuvottelemaan vaimosi kanssa kasvatusasioista? Perheneuvolaan?
Älä pakene vastuutasi. Älä syytä tai moiti poikaasi, mutta pysy lujana.
Vaimosi on väärässä: kyllä rajat pitää olla 16-v. pojallakin!!Aivan sama oli murkku tai ei. Jos annetaan vapaasti touhuta, kohta on poika tekemisissä poliisin kanssa, käyttää huumeita ja linnareissu häämöttää.Olet mielestäni toiminut aivan oikein, kun otit alkoholit pois alaikäiseltä. Mielestäni toimit tosdella oikein siinä.Onko niin, että vaimosi on antanut pojalle liikaa vapauksia jo aiemmin?
Moi.Oikein olet toiminut minun mielestä.Rajoja pitää laittaa,eikä vanhemmille sanota mitä tahansa.Eikä hyväksyä alaikäisten alkoholinkäyttöä.Oma lapseni tuli humalassa kotiin,alkoholia veressä n.2%,ambulanssilla sairaalaan.Oli juonut koskenkorvaa kavereiden kanssa.Se siitä.
Oli muuten pakko muuttaa pois koska tilanne olisi mennyt vielä hurjemmaksi ja ei sellasessa elämässä ole muillakaan lapsilla terve asumisympäristö.Tilanne rauhottunut niin että vaimo muutti pojan ja nuorimman tytön kanssa pois. Ite jäin asumunaan 14-vuotiaan tytön kanssa ja elämä on muuttunut rauhalliseksi.En ole paennut tilanteesta mutta minkäs voi kun vaimo kielsi puuttumisen pojan asioihin.Poikakin on käynyt mun luona ja on muuttunut huomattavasti.jopa sana kiitoskin on tullut eikä kiroilua ole kuulunut.Elämä jatkuu nyt näin,perheneuvolaankin on tilattu aika.
AIka samanlainen tilanne, paitsi että pojan (15v) isä asuu uuden kumppanin kanssa vähän matkan päässä. Minulla ja isällä hyvät välit. Isä itse käyttää paljon alkoholia, eikä ole aikoihin pitänyt kiinni rajoista tai tullut seuraamuksia mistään.
Meillä kotona nyt niin että poika lupaa vaikka mitä, mutta ei pidä juuri ikinä sovituista asioista kiinni. Valehtelee, syyttää muita, mikinä ei ikinä johdu hänestä, tulee ja menee niin kuin tykkää…tai lupaa tulla tunnin päästä, ei tule eikä enää vastaa tai on akku loppu. Olen rajat laittanut, soittelen kavereille ja niiden vanhemmille, ajan autolla yöllä/illalla ja etsin häntä. Mutta mitä voin tehdä kun ei usko? En voi pitää hihasta kiinni koko ajan, käyn töissä jne.
Polttaa salaa ja todennäköisesti juo joskus, ollut yhden yön kateissa ennen juhannustakin, piti lähteä muualle viettämään jhannusta pe aamu mutta poika löytyi vasta illalla. Kaverit kuulemma sanonut että ei kannata mennä kotiin kun sun mutsi on niin ragena…olin ajellut ympäri ja kysellyt poikaa porukoilta, ihan rauhallinen ja ystävällinen olin.