Meillä on 3 tytärtä, josita keskimmäinen on kohta 16v. Hän oli vielä keväällä koulun loputtua järkevä nuori nainen, hoiti eläimiään marsuja ja poneja. Pian rippileirin jälkeen myöhemmin kesällä hän muuttui täysin, kun hän oli kesätöissä. Sieltä tultuaan hän lähti joillekin kavereilleen ja oli toista vuorokautta ettei tiedetty missä hän oli ei vastannut mihinkään soittoihin eikä viesteihin. Nykyään hän ei tekisi muuta kuin on kavereitten kans koko ajan ja poikaystävänsä. Kotiintuloajoista myöhästytään jopa yli 2-3 tuntia. Eläinten hoito on enää ikävä velvollisuus ja siitä laistetaan. Hän on ihan kuin eri ihminen, ei usko mitään ja ihan kuin edes kuunteleekaan. Pelottaa että mitä seuraavaksi, hän on pärjännyt koulussa tosi hyvin ja on suositttu ja sievä tyttö.
Arestia ynm. on kokeiltu, mutta ne ei muuta mitään. Ollaan epätoivoisia, mikä neuvoksi?
Hei, olen itse taistellut oman murkkuni kanssa 14.v poika ja olen jo pyytänyt ammattilaisilta apua eli oman kuntasi ennalta ehkäisevän lastensuojelun piiristä voit kysellä tahoja tai koulun kuraattori neuvoo myös osoitteita mistä voit saada apua.
Menestystä teille.
meillä samantyyppisiä ongelmia kotona 15,5 vuotias tytär käytäydy uhmakkaasti, riko sääntöjä eikä tottele yhtään.
Meillä on sovittu tuloajat kotiin mutta riesana on se että viikonloppuina ja lomilla ”käydään yökylissä”. Aikaisemmin hän kysyi luvan ja jos kiellettiin niin hän jäi kotiin, nyt hän yksinkertaisesti ei tule kotiin ja uhkaa ettei tule lainkaan. Yökylissä nykyään porukka bileettamassa ja sen jälkeen osa porukasta jää yöksi. Nuoret valitsevat asuntoja missä ei ole vanhempia yötä tai jossa vanhemmat antavat heidän olla. Tyttärelläni on laaja ”ystäväpiiri” ja hän ilmoittele milloin mikäkin paikkaa missä aikoo yöpyä. Keskustelut hänen kanssa ei johda mitään, meidän, vanhempien sanalla ei ole minkääläistä painoarvoa, kaverit ovat tärkeitä ja me vain ollaan lypsylehminä hänen kuluille. Viime yönä hän ei tullut kotiin vaikka kiellettiin yöpymästä sillä missä lie olikin ja tänään uhkaili ettei tule kotiin lainkaan. Olen suuttunut ja sanoin hänelle ettei tarte tulla.Nyt en tiedä tuleeko hän kotiin vai ei, huomenna koulu alkaa ja hän on valvonut viime yönä eikä tänään taatusti mene ajoissa nukkumaan ja aamulla on väsynyt ja vihainen. Koko loman aikana hän valvoi öitä ja nukkui päivisin, hän ei kuuntele järkipuhetta että rytmin palauttamisella pitää olla tarpeeksi aika ja hän vain toistaa että hänelle riittää pari päivää mutta me nähtiin aikaisemmin ettei se onnistu, mutta hän ei kuuntele. Olen vaikeassa tilanteessa ja jos uhkailen vaikkapa arestilla niin hän uhkaile vastaan ja sanoo että soittaa poliisit jos kosken häneen.Koulu ei kiinnosta häntä, hän vain ”bilettaa” ja vietää aika kavereiden kanssa. Olen väsynyt tähän enkä jaksa enää
Hei!
Ja kiitos saamistani vastauksista, on huojentavaa huomata kuinka paljon on huolestuneita vanhempia, joilla on samoja ongelmia. Nyt minulla on sikäli parempaa kerrottavaa, että tytäreni alkoi itse tulla järkiinsä kun hän huomasi ettei valehtelulla ja tottelemattomuudella saanut mitää hyvää aikaan. Eikä hän halunnut koko ajan olla vihainen. Ja kun hän löysi mukavan pojan, jolla on kova kuri kotona. Kyllä hän vielä käy yökylässä, useimmiten kyllä tämän pojan kotona tai kanssa. Ja myös meillä. Mutta nyt hän sanoo missä liikkuu. Olen huomannut, (puhun vain omasta puolestani, kun tunnen tyttäreni), että kauhea huutaminen ja räyhääminen ei oikein tuota tulosta, vaikka kuinka olisi vihainen (kokemusta on). Olen kun on sellainen hetki yrittänyt keskustella rauhallisesti tyttäreni kanssa, miltä minusta tuntuu ja mitä toivoisin hänen tekevän. Hänen isänsä kanssa välit ei vielä ole ihan parantuneet. Vaikea on antaa vastauksia, joka sopisi kaikkiin nuoriin, jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa, he usein ovat parhaita auttajia, jos vaan tämä murkkuikäinen on yhtään yhteistyöhaluinen. Minulle sanottiin, ettei kannata antaa periksi, ettei välitä, vaikka välillä olisi halunnutkin. Yritä sinäkin pitää siitä kiinni, vaikka välillä tuntuisi miltä. Hänen koulussa on myös muita samanikäisiä, joilla on samanlaisia ongelmia, alkanut samassa iässä, vanhemmat hätää kärsimässä.
Eräs opettaja sanoi, että tämä kuuluu tähän ikään, ettei sille oikein ”voi” mitään.
Toivon, myös teille jaksamista, sillä sitä tarvitaan.
Meillä on aivan samanlainen tapaus kotona. Tyttö on 16-v. sain toisaalta tietää että seurustelee, itse ei ole sitä meille kertonut. On öitä poissa mukamas kavereillaan joiden tietoja ei sitten kuitenkaan anna. Jos puhumme jostain asioista hänelle, ei kuuntele sanoo vain että olemme tyhmiä. Millään ei ole mitään väliä, ei koululla, kodilla yms. Liikkuu vaan kaveriporukassaan ja on välillä tullut kännissä kotiin. Koulusta on jo niin paljon myöhästymisiä etten tiedä pystyykö niiden takia kohta lukiota edes jatkamaan. Ei huvittaisi ajaa kiukuissaan lasta pois kotooltakaan, mutta kun mikään ei auta. Onko seuraava askel se että poliisista soitetaan jostain tapahtuneesta .Olisi kiva kuulla miten aikaisemmin kirjoitetuilla menee nykyään?
Takana on liikaa valvottuja öitä ja vatsakipuja.
Tyttöni on 14,8 luokalla, joka on niin kauheasti muuttunut. Valehdellaan, varastetaan kotoa, menee ja tulee miten haluaa. Tupakat, nuuskat, alkoholit mukana.. Olen neuvoton. Ei mitään kontaktia tyttöön, koulussa menee kuitenkin hyvin, mutta kaveripiiri on niin muuttunut.. Olen puhunut, huutanut, puhunut, kysynyt, en saa mitään selvää tytöstä. Tällä hetkellä olen tytön tiukalle laittanut, jos ei kiinosta kodin säännöt, sitten muuttaa etelä-suomeen isänsä luo, jota en tietenkään tahdo, mutta tilanne on niin hankala. Olen yh 3 tytölle, josta vanhin elää jo omaa elämää, nuorimmainen on lievästi rajoittunut, joten voimani menee häneen, aah, mitähän tekisi.
Hei,
Olisiko näihin keskusteluihin mahdollista saada asiantuntija mukaan keskusteluun, jotta päästään eteenpäin ja saadaan ratkaisuja niin monia vaivaaviin ongelmiin? Vaikuttavuus sillä olisi merkittävä ja laaja. Niin moni kipuilee samojen ongelmien kanssa eikä pelkkä kertominen asiasta auta.
Hei!
Kiitos viestistäsi ja tärkeästä toiveestasi liittyen keskustelupalstaamme.
Kehitämme Vanhempainnettiä jatkuvasti, jotta se palvelisi vanhempia mahdollisimman hyvin. Vanhempainnetistä löytyy paljon asiantuntijoiden tuottamaa sisältöä mm. murrosikäisen kanssa kohdattaviin pulmatilanteisiin: https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/. Sivuiltamme löytyy myös podcast, jossa asiantuntijat keskustelevat murrosiän tuomista haasteista.
Vanhempainpuhelin ja kirjepalvelu sekä chat palvelevat kaikenlaisissa vanhemmuuteen liittyvissä asioissa. Meillä toimii nykyään myös ajanvarauschat. Tarkemmat aukioloajat ja ohjeet löydät täältä: https://www.mll.fi/vanhemmille/toiminta-lapsiperheille/vanhempainpuhelin/
Ystävällisin terveisin
MLL Vanhempainnetti
Lapsen murrosikä koettelee koko perhettä. Äiti ja isä ja usein myös sisarukset joutuvat myrskynsilmään. Vanhempia vastustetaan ja kodin sääntöjä ja rajoja rikotaan. Sisaruksia kohtaan voi olla ilkeilyä, kateutta ja jopa kiusaamista. Nuoren kasvu ja kehitys voi vaarantua, vaikka vanhemmat kuinka yrittäisivät parhaansa. Ongelmia voivat olla vastaan väittäminen, epäkohtelias käytös, vanhempien ja sisarusten haukkuminen, kiroilu, ruma kielenkäyttö, jatkuva kotiintuloajoista myöhästely, kotitöitten laistaminen, valehtelu, koulupinnaus, huono käytös ja järjestyssääntöjen rikkominen koulussa, näpistely, epämääräiset seurustelusuhteet, älylaite- ja peliriippuvuus, päihdekokeilut tai kotoa karkailu. Murrosikä on paljolti luonnekysymys. Lapsella ja nuorella voi olla vaativa ja hankala temperamentti. Väärä kaveripiiri voi suistaa järkevän ja tasapainoisen nuoren pois raiteiltaan. On hyvä huomata, että samassa perheessä sisarukset voivat olla kuin yö ja päivä. Jollakin nuorella on helppo murrosikä ja toisella vaikea. Lastenhoito, lastenkasvatus, kodin ilmapiiri, tavat, rajat ja säännöt ja vanhemmat ja sisarukset ovat vain yksi tekijä, millaiseksi lapsen murrosikä muodostuu. Lasten ja nuorten vanhemmille pitäisi olla saatavilla paljon nykyistä enemmän matalan kynnyksen apua ja tukea. Ongelmat eivät vähene vaikenemalla, vähättelemällä ja kieltämällä, vaan tarttumalla rohkeasti härkää sarvista ja nostamalla kissa pöydälle!
Tuttuja juttuja. Itse olen aika rennosti suhtautunut nuorten menoihin, ensimmäisen lapsen kohdalla oli vaikeaa kun stressasin ja valvoin yökaudet. Toinen ja kolmas lapsi menivät siinämielessä helpommin, että en vaan enää jaksanut/ehtinyt vahtia jokaista menoa/ tuloa kotiin osin työvuorojenkin takia. Kertaakaan en ole huutanut tai räyhännyt, ihan puhumalla ollaan asiat selvitetty. Normaaleja aikuisia noista kasvoi.
Ehkä se, että heillä ei ole mitään ongelmia vapaasta kasvatuksesta huolimatta, on se, että olemme aina puhuneet avoimesti asioista ja olen kunnioittanut myös lasteni elämää. En ymmärrä tätä kotiintuloaikajuttua esim lukiolaisilla. Kyllä sen ikäisten pitää itse oppia ymmärtämään syiden ja seurausten laki. Ikävää olla väsyneenä koulussa tai vieläkin ikävämpää syrjäytyä ilman kouluja.
Monta vuotta myöhässä, mutta meiltä löytyy nykyään myös tämmöinen ”yhtäkkiä muuttunut” teini. Tyttö on ollut koko lapsuuden ihana ja vastuullinen, mutta toisin on enää…
Tyttö käy koulua max 3h/viikko, varastaa rahaa, liikkuu missä sattuu, herättelee yöllä muita tullessaan kotiin, juo ihan vieraiden kanssa, käyttää vapea ja vaikka mitä muuta.😕