Hei! Poikamme täyttää pian 13 vuotta ja on ollut useamman vuoden todella nirso ruan suhteen. Vaikka hän saa toistuvasti tilaisuuden kertoa, mitä haluaisi syödä, ei hän kuitenkaan kerro mitään ”erityistoiveita”. Perheessämme syödään perustavallista ruokaa. Poikamme tosin on erittäin kova kaiken mahdollisen makean perään. Niinpä kaapeistamme ei löydy juuri koskaan esim. keksejä, muroja, kuivakakkua tai pullaa. Hän on hoikkavartaloinen ja kasvanut normaalisti. Ongelma tulee siinä, että hän on todella huono syömään aamupalaa. Kouluruokaa hän syö erittäin vähän, joskus opettajan ja keittäjän kertoman mukaan vain pienen lusikallisen. Kotiin tullessa verensokeri on jo niin alhaalla, että hän ahmii kaiken mahdollisen makean minkä eteensä saa. Ja jos ja kun sitä ei löydy, syö muutaman voileivän. Edellämainittu kärjistyy kuitenkin aina viimeistään iltapäivällä, kun me vanhemmat tulemme kotiin. Poika on riittämättömästä ruokailusta johtuen väsynyt ja erittäin kiukkuinen. Niinpä läksyt ovat AINA tekemättä ja useimmiten 1,5 v. nuoremman pikkuveljen kanssa on otettu useampi ”matsi”. Kysymykseni siis kuuluu: MITEN SAAN MURKKUNI YMMÄRTÄMÄÄN/SYÖMÄÄN SÄÄNNÖLLISESTI, TERVEELLISESTI JA ENNEN KAIKKEA RIITTÄVÄSTI?
Mielestäni aamupalan syönti on (osin ainakin) opettelukysymys. Varaa riittävästi aikaa aamuun. Ei suoraan sängystä aamupalapöytään, vaan ensin muut toimet, pesut yms. ja sitten vasta aamupalalle. Ja aamupalaksi sitä, mikä parhaiten alas menee. Jos leipä tai puuro ei maistu, niin esim. mysliä ja marjoja jogurtin kanssa. Tai joku juoma, jossa banaania, marjoja ja kaurahiutaleita.
Kouluruokailulle et mielestäni voi paljon tehdä, jos ei maistu ei maistu. Minunkaan tyttäreni ei koulussa syö juuri mitään. Josko pojan kanssa voisi sopia, että söisi lounaalla edes jotain, vaikkapa lasin maitoa ja leivän tai kaksi. Ja onko tämä sovittava myös opettajan ja keittäjän kanssa, etteivät tuputa sitä ruokaa, ettei siis olisi mitään ruoan ottopakkoa (joka ei ainakaan auta yhtään), vaan voisi mennä ruokasaliin ottamaan maidon ja leivän.
Ja sitten se kotiintulo, siihen pitäisi mielestäni varata jotain kunnon syötävää, jos poika kerran on nälkäinen. Sopiva järkevä välipala, jonka poika voi helposti itse valmistaa tai joka on puolivalmiina/valmiina. Vaikka söisi reilun välipalan, lähes ruoan, koulusta tultuaan, niin kyllä ruoka varmaan taas maistuu muutaman tunnin kuluttua.
Ja sanonpa vielä tuosta läksyjen tekemisestä, vaikket siitä kysynytkään, mutta kun ne mainitset. Toki joka perheessä toimitaan omalla tavallaan, mutta en itse ole ikinä ymmärtänyt tuota, että läksyt pitäisi tehdä iltapäivällä koulusta tultua. Meillä ne tehdään illlansuussa ruoan jälkeen. Nuoren koulupäivä on kuitenkin aika raskas, ei varmaan ole mukava alkaa heti niitä läksyjä tekemään, vaan rentoutua välissä. Jos itse otan töistä töitä kotiin, en kyllä jatka töiden tekemistä heti kotiin tultuani, vaan pidän tauon ja teen työt vasta sitten.
Koittakaapa erilaista rytmiä. Eli kunnollinen välipala, lähes ruoka, koulusta tultua. Ja läksyt vasta illan suussa.
Hei,
Kirjoituksesi pojan ruokailusta osuu aivan kohdalle myös meidän perheessä. Poika, nyt 11 v., on ollut aina nirso. Aamupalaksi ei tunnu kelpaavan mikään ja on jatkuvaa valitusta siitä ettei meillä ole mitään syötävää vaikka jääkaappi on täynnä ruokaa mistä valita. Aamupalaa saa syömään joten kuten kun sen itse laittaa pojan nenän eteen ja vahtii että edes suurin osa tulee syötyä. On kokeiltu kaiken näköistä, on paistettu jopa croisantteja aamulla. Mutta missä kulkee raja? Pitääkö äidin herätä aamulla viideltä kokkaamaan lapselle hotellitasoista aamupalaa kun itsekkin pitää lähteä töihin? Aamupalaksi tällä hetkellä syödään karjalanpiirakoita ja leipää, muu ei juurikaan uppoa (paitsi munakas jos sen ehtii aamulla tekemään). Kaakaomukikin jää usein koskemattomaksi pöydälle. Iltapäiväsin on kokeiltu valmisaterioita mitä saa lämmittää mikrossa (ja mitä itse on saanut valita kaupasta) tai sitten eilisiä kotiruuan tähteitä. Joskus käy niin että valmisruuat seisovat kaapissa niin kauan että päiväykset menevät umpeen. Eli ei sekään toimi. Iltaisin syödään koko perhe yhdessä kuuden aikaan. Usein poika yrittää viiden ja kuuden välillä napostella mihin pyrin pistämään stopin yhden leivän jälkeen ettei pilaa ruokahalua lämpimältä ruualta. Kun keksisi miten saada pojan syömään olisi se mahtavaa! Karkkit ja shipsit kuuluvat meillä viikonloppuun, nekään eivät ole pilaamassa ruokahalua viikolla…