Hei,
kaipailisin hieman vertaistukea samanlaisten lasten äideiltä!
Omani, poika, ekalla, viihtyy hyvin kaverien kanssa mutta myös itsekseen. On päiviä jolloin ei tunnu edes kaipaavan ikäistään seuraa vaan viihtyy erinomaisesti -yllättäen- tabletin, älypuhelimen tai tietokoneen parissa. Toisinaan ei edes halua mennä ulos hakemaan ketään.
Tänään taas viihtyi yksikseen ulkona melkein kaksi tuntia.
Millaisia lapsia muilla? Erityisesti poikien äidit, jos laittaisitte kommentteja…tässä lähistöllä asuu myös tyttöjä jotka tuntuvat koko ajan hengaavan yhdessä, niin jotenkin ajattelen että onko minun lapseni ihan ”ok” kun tykkää olla ihan yksikseenkin, eikä koko ajan ole sosiaalisesti vilkas.
Hei,
oma ekaluokkalainen poikani on samanlainen kuvaamasi tapaus ja olen onnellinen siitä, että hän viihtyy myös itsekseen. Tykkää touhuta kavereiden kanssa, ja käy pari kertaa viikossa jalkapallotreeneissä, mutta ainoana lapsena on myös itsekseen. Poikani viihtyisi myös kotona tietokoneen äärellä, mutta sitä rajoitan arkisin 15-30min ja viikonloppuisin tunti/päivä. Kun ei ole tietokoneen äärellä lähtee luovuus lentoon ja rakentaa hienoja lego-rakennelmia tai piirtelee/askartelee mitä mieleen juolahtaa. Pyrin myös pelaamaan usean kerran viikossa lautapelejä tms. lapseni kanssa. Minusta kuulostaa tosi hurjalta ne vanhemmat, jotka heti haalivat jostain kaveria paikalla, jos vaikka pienemmällä tai isommalla sisaruksella on oma kaveri kylässä eikä sisarus mahdu samoihin leikkeihin. Joskus lapseni saattaa sanoa, että ”ei ole mitään tekemistä tai ei ole kaveria” johon olen kommentoinut, että ”nyt ollaankin sitten oleellisten asioiden äärellä, että pitää itse keksiä tekemistä”. Me aikuisetkin ollaan tietysti erilaisia ja niin on lapsetkin. Itse henkilökohtaisesti kaipaan säännöllisesti ihan itsekseni oloa ja nautin siitä suunnattomasti.
Hei!
Kiitos yhteydenotosta tänne palstalle.
Kyllä maailmaan ”möllöttelyä” mahtuu.
Itsellä on jo teini-ikäiset pojat, mutta samanlaista on ollut heidän kanssaan.
Välillä ovat kavereitten kanssa, mutta toisinaan kaipaavat ihan vain omaa rauhaa.
Ekaluokkalaiselle ei ole vielä välttämättä muodostunut pysyvää kaveripiiriä. Kavereina saattaa olla vain omia luokkakavereita, mutta ajan myötä kaveripiiri laajenee kyllä ihan itsestään.
Jos sinua huolestuttaa pojan tilanne, niin voit hänen kanssaan jutella ja kysyä, miten hän itse tilanteen kokee.
Mikäli hän menee kouluun mielellään ja on muutoinkin niin kuin ennen, niin ei tilanteessa todennäköisesti ole mitään erityisempää.
Hyvää kevättä sinulle!
Hei! Mulla kanssa ekaluokkalainen poika joka viihtyy itsekseen niin koulussa kuin kotona. Kavereita joista puhuu on kaksi ja välillä on välitunteja yksin – omasta halustaan.. Musta se on outoa, mutta yritän hyväksyä asian. Hän ei vain ole samanlainen ylisosiaalinen sähläri kuin pikkuveljensä. Mä vain toivon ettei jäisi vallan yksin ja tulisi kiusatuksi. Tämä pelko on kuitenkin mun pelkoni, itse menee kouluun mielellään ja on varsin onnellinen poika.
Kiitos vastauksista ja oli kiva lukea että muitakin ”möllöttäjiä” on. Ehkä vertaan omaani samanikäiseen yltiösosiaaliseen lapseen tässä naapurustossa, hänellä on koko ajan joku kaveri, ja jos hetkenkin näyttää siltä että kaveria ei ole, sitä lähdetään etsimään sitten kivien ja kantojen alta. Siksi jotenkin tuntui ”oudolta” kun omani tulee koulusta kotiin ja haluaa ”möllötellä” ja tämä toinen lapsi taas pörrää heti menemään sinne tänne. Ei saisi verrata, tiedän.
On pojalla kavereita, välillä on yksin koulussa mutta nyt on ollut pitkän aikaa niin että on leikkinyt muiden kanssa. Häntä myös haetaan ulos.
Joo, ihan ok tilanne, ja kiitos vastauksista!