Turvaverkon pitäisi olla parempi ja vähemmän huolia läheisiin liittyen. Sopiva kumppani ja lapselle toinen vanhempi pitäisi löytyä ja hänen kauttaan saada lapselle myös tärkeitä ja luotettavia sukulaisia ja ystäviä lisää. Muuten lapsen tuominen maailmaan tuntuu liian isolta riskiltä.
Kymmenen vuotta olen rakkautta etsinyt, vaan ei ole löytynyt. Samaan aikaan ikää tulee koko ajan lisää, eikä kumppanin löytymistä voi hoputtaa. Moni asia sen suhteen mietityttää, ja toki olen pohtinut myös muita vaihtoehtoja (itsellinen äitiys ja kumppanuusvanhemmuus), jotka ei kuitenkaan herätä ”hell yes” fiiliksiä. Ja koen, ettei lasta voi hankkia ”ihan kiva” pohjalta.
Taloudellinen puoli myös ahdistaa, sillä työttömyysetuudella opiskellessa pystyy hädin tuskin elättämään itsensä, eikä lapsi elä pyhällä hengellä. Valmistuminen häämöttää vasta kolmen vuoden päässä, joten siltäkään osin elämä ei ole parhaassa tilassa lapsen hankkimiselle, ainakaan yksin, ja tässä maailman tilanteessa, ilman kunnon tukiverkkoa.
Entä jos löytää elämänkumppanin vasta reippaasti yli 40-vuotiaana ja sitten lapsen hankkiminen onkin jo vaikeaa? Entä jos ei jaksa yksin lasta hoitaa? Uskaltaako olla toiveikas, että kumppani pian löytyy ja kellontarkka kiertoni tukee lapsihaavetta?
Enemmän kysymyksiä, kuin vastauksia.
Äitini on aina hokenut, että miten ihmeessä mahdan pärjätä, vanhemmat ovat aina olleet huolissaan aviottomista lapsista. Kaikkialla on varoiteltu, miten raskasta vauva-arki on ja miten ei ainakaan liian nuorena kannata. Äiti on sanonut, että oli onnellisimmillaan itsekseen matkustellessaan. Lapsuutta varjosti lama-ajan köyhyys ja huoli toimeentulosta. Sitten nyt yhtäkkiä yli kolmikymppisenä kun viimein on vakityö ja kestävä parisuhde ja kaikki valmista, lapsen saaminen ei olekaan enää niin helppoa ja nyt tarvittaisiin kunnollista neuvontaa hedelmöityshoitopuolella. Olisiko tukea ja rohkaisua perheellistymiseen voinut tarjota jo aiemmin? Kouluopetuksessa vain peloteltiin. Kukaan ei opastanut, että aiemminkin olisi saanut alkaa, vaikka kaikki oli kesken. Hommassa on ristiriita. Pelkään, että vaikka hoetaan ettei tarvi olla valmista, niin ei kuitenkaan oikeasti ajatella. Pelko kuultaa läpi.
