Mitkä asiat saisivat sinut harkitsemaan vanhemmaksi ryhtymistä?
MLL:n Haluanko vanhemmaksi -sivuston gallupissa kysytään, mitkä asiat saisivat sinut harkitsemaan vanhemmaksi ryhtymistä.
Mitä sinä ajattelet asiasta? Löytyykö gallupin vastausvaihtoehdoista sellaisia, mitkä saattaisivat vaikuttaa sinun päätökseesi asiasta?
Varmuus tuesta vanhempana ja kumppanin sitoutuminen lapsen kasvatukseen
Luonnon ja ihmiskunnan nykytila ja tulevaisuus huolestuttavat, jos näiden suhteen tilanne olisi toiveikkaampi, niin voisin harkita perheen perustamista.
Ilmastohuolet, epävarma ja kaoottinen tulevaisuus ovat keskeisimmät syyt, joka saa minut suhtautumaam kielteisesti lasten hankintaan.
Toisinaan mietin myös, että kykenenkö vanhemmaksi. Koen myös, että minun vanhemmat painostavat lapsien hankintaan ja haluavat lastenlapsia. Itselläni on varsin sekava olo, että olenko harkitsemassa lapsien hankintaa yhteiskunnan ja omien vanhempieni painostuksen takia. Haluaisin tehdä valintoja, jotka ovat minun valintojani. Etenkin suhde is ääni on huono.
Kotihoidon tuki tulisi olla suurempi, en haluaisi viedä lasta päiväkotiin vain vuoden ikäisenä, mutta ei ole meille taloudellisesti mahdollista elää minimaalisella kotihoidon tuella, jotta lapsi saisi olla pidempään kotona. Tämän vuoksi jää luultavasti lapsi hankkimatta.
Haluaisin lapsia, mutta taloudellinen tilanne ja ilmastonmuutos huolettavat. Jos ihmiskunnalle kriittisenä pidetty 1,5 asteen lämpeneminen on tapahtumassa jo ensi vuonna, luottamus turvalliseen tulevaisuuteen on vähäinen.
Ollut elämän aikana aika rankkoja asioita ja pelkään, että masentuisin uudelleen pahasti raskauden tai synnytyksen jälkeen. Pelkään, että olisin huono äiti joka ei jaksa niinkin tahtoisin. Myös rahallinen pärjääminen ahdistaa.
Tuntuu jatkuva paine tehdä päätös, haluanko lapsia ja koska olisi hyvä aika. Hokemista ympärillä kuinka hedelmällisyys laskee, kun ikää tulee lisää, ahdistaa. Pelkään miten lapsiarjessa jaksaa, mitä oikeasti haluan, mitä jos päätöstä katuu, miten pärjää rahallisesti?
Tarvitsisin vain vakituisen työpaikan, säännöllisen työajan, ei liian kuormittavan työn sekä kohtuulliset tulot, joilla voisi elättää itsensä lisäksi myös lapsen. Tällä hetkellä työelämä on niin ennalta-arvaamatonta ja kuormittavaa, ja kaiken päälle työstä saatava korvaus ei meinaa riittää edes yhden ihmisen talouden pyörittämiseen (netto 2000 e/kk). Koen myös, että yhteiskunta on koventunut, eikä ulkopuolista apua ja tukea ole saatavilla kuten aiempina vuosikymmeninä (tai ainakin ovat jatkuvasti leikkausuhan alla, mikä ei sekään juurikaan kannusta vanhemmuuteen). Jos vain ympäröivä maailma tuntuisi turvalliselta, olisin täysin valmis heittäytymään vanhemmuuteen.
Olen viimeiset pari vuotta miettinyt päässäni ja tuonut asian esille kyllä miehellenikin, että haluanko sittenkin lapsia. Olemme olleet mieheni kanssa 9v yhdessä ja tähän asti olemme olleet sitä mieltä ettemme kumpikaan luultavasti halua lapsia. Nyt pari vuotta asiaa mietittyäni (olen nyt 37v) olen tullut tulokseen että haluan luultavasti sittenkin lapsia ja eilen keskusteltuani mieheni kanssa, hän oli sitä mieltä ettei vieläkään halua lapsia. Päätimme, että mietimme asiaa joulun yli ja sitten teemme päätöksen jatkammeko yhdessä vai lähdemmekö eri teille jos mielipiteet asiaan on edelleen eriävät eli toinen haluaa ja toinen ei. Mistä tiedän haluanko oikeasti lapsia ja haluanko uhrata parisuhteeni ajatuksella että haluan ehkä lapsia ja mitä jos en enää saakkaan lapsia tässä iässä?
Taloudellinen pärjääminen huolestuttaa. Haluan pystyä tarjoamaa lapsilleni kaiken, mitä he tarvitsevat, kuitenkaan muista itselle tärkeistä asioista luopumatta. Lisäksi maailman nykytila ja tulevaisuus huolettavat.
Pelkään, että lapsi vie valinnanvapauden ja ilon elämästäni. Että elämässä en enää saisi laittaa omia haaveitani ja tahtoani ensiksi vaan lapsi sanelisi mitä voin tehdä.
Pelkään, että ulkopuoliset arvostelisivat ja tuomitsisivat elämäntyylini lapsen kanssa.