Hei!
Muutimme uudelle paikkakunnalle ja tyttäreni joutui eroon hyvistä ystävistään. Hän on yksinäinen, 13-vuotias. Ennenoli iloinen ja sosiaalinen. Nyt olemme asunneet uudella paikkakunnalla puolisen vuotta ja tyttäreni on ollut aika onneton. Olemme yrittäneet houkutella häntä harrastuksiin, mutta hän ei halua. Kuulemma ei tykkää jalkapallosta ja hevosista, mitä suurin osa nuorista täällä harrastaa. Paikkakunta on pieni eli täällä ei juuri harrastuksia ole. Yritimme partiotakin, mutta lapset siellä olivat 7-9 vuotiaita eli ei niistä teinille oikein seuraa ollut. Toki ymmärrän, että hänellä on nyt vaikeaa, ja hänelle pitää antaa aikaa sopeutua, mutta toki pelkään, että hän on vaarassa masentua, jos ei tilanne parane. Hyviä ideoita?
Onkohan koulun rehtorin tai luokanvalvojan kanssa puhuttu. Auttaisiko rohkaisu, mennä juttelemaan.?
Vaikka mainitsemasi harrastukset ovat oikein hyviä ideoita, eivät tietenkään kaikki niistä tykkää.
Onko hän ennen harrastanut jotain edes pienessä mittakaavassa? Onko tytölläsi ”taipumuksia” johonkin kuten taiteeseen, muuhun urheiluun kuin ratsastukseen ja jalkapalloon tms?
Joku soittoharrastus, kuvataideryhmä, teatteri, yleisurheilu…? Onko teillä koiraa jonka kanssa voisi mennä vaikka tottelevaisuuskoulutus- tai agility-kurssille?
Pienissä kylissä ja kaupungeissakin yleensä jotain on ja vähintään ainakin nuorisotalo? Tai sitten jos lähellä on joku suurempi kaupunki niin senkin harrastusmahdollisuudet kannattaa ottaa huomioon jos vain mahdollista.
Mutta kannattaa tytön antaa sopeutua ja totutella, se on iso muutos kaikille ja elämä monesti pysähtyy vähäksi aikaa niin että ehtii miettimään asioita päässään. Sanoisin että kuitenkin on tervett reagoida surulla ja hiljaisuudella isoihin samankaltaisiin muutoksiin.
Suosittelen kuitenkin harkitsemaan vaikka puolen tunnin ratsastustuntia tai muuta harrastusta vaikkei siitä nyt olisikaan niin innostunut, aina kannattaa kokeilla. Ratsastajana suosittelen sillä eläimet aina rikkovat sen pintajännityksen joka pelkkien ihmisten kesken voi olla olemassa ja kun kokee jotain niin saattaa huomatakin että tätä minä haluan, koskee kaikkia harrastuksia!
Ymmärrän tytärtäsi ja toivon hänelle paljon siunausta! Vaikeita aikoja on meillä kaikilla, ole tukena ja kerro että kuuntelet, se on paras juttu mitä minkäikäinen lapsi tahansa toivoo! Ei siis aina tarvitsekaan olla menossa, joskus on hyvä vähän hiljentyä ja keskustella äiti-tyttärenä ennenkuin voi siirtyä muihin asioihin. Ehkä tässä on tilaisuus sille? :)
Entäs nuorisotoimi kunnassanne? Vanhempaintoiminta koulussa ja sieltä ideoita. Onko lapsellasi esim.kontakteja vanhoihin ystäviin, kirjekavereita? Äiti nuori jumppa?
Voisiko osallistua Mll toimintaan esim.lapsenvahti.
Kansalaisopisto?
Meillä poika joka tykkää olla kotona- käy kuntosalilla isänsä kanssa 1 x viikossa – muuten oleilisi vain kotona – vaikka harrastusmahd. olisi- murrosikä ja koulu vaativat osansa.
