Siirry sisältöön
Nimetön

Olen uusioperheen äiti, mieheni kaksi ensimmäistä lasta vierailevat meillä nykyisin harvoin. Lapet ovat jo isoja 16v. ja 19v. Meillä on mieheni kanssa kaksi yhteistä lasta, leikki-ikäinen ja ala-asteikäinen. Ongelmana on nyt se että minun luotto häneen on koetuksella koska mieheni jäi kiinni vieraista, kuulemma ollut vain keskustelusuhde. Asiaa ei helpota se että mieheni hermostuu herkästi ja korottaa ääntään ja saattaa sanoa lapsillekkin ”turpa kiinni”. Toinen lapsista kertoo isin ottaneen häntä kasvoista kiinni hermostuessaan, mitään jälkiä en ole löytänyt. Olen tehnyt lastesuojeluilmoituksen ja asiaa on selvitelty sosiaalityön kautta, perheneuvolassa ja kriisikeskuksella. Lapsi edelleen tuo ilmi pelkoa isin hermostumisesta, jos isi vaikka uudelleen ottaa kasvoista kiinni, ja ei uskalla aina kertoa jos on sattunut jotain. Olen aika pattitilanteessa, en haluaisi rikkoa perhettä kun on paljon hyviäkin hetkiä mutta haluan lapsille turvallisen lapsuuden.

Nimetön

Ikävää, että tilanteenne on mennyt noin pitkälle. Et kerro, oletteko käyneet miehenne kanssa jonkun luona keskustelemassa tilanteestanne vai onko vain lastanne kuultu? Olisi tärkeätä nyt pystyä keskustelemaan, mistä miehenne hermostuminen johtuu ja mitä oikeasti on tapahtunut vieraissa. Missään nimessä miehenne ei saa käyttäytyä uhkaavasti lapsia kohtaan eikä käydä käsiksi. Hänelle tekisi varmaan hyvää mennä myös aivan itsekseen keskustelemaan ammatti-ihmisen kanssa. Taustalla voi olla kovin moniakin syitä ja ne kyllä kannattaa selvittää ennen eroamista.

Nimetön

Hei Äippä,
Kirjoituksesi perusteella tarvitsette miehesi kanssa pikaisesti apua. Kerroit, että olette olleet yhteydessä mm. perheneuvolaan. Sen pitäisikin olla oikea paikka, jossa voitte keskustella parisuhteestanne ja vanhemmuudesta. Sieltä voitte saada ohjausta myös mahdollisiin muihin auttamiskohteisiin.
Positiivista oli huomata, että haluat työskennellä asian eteen.
Uskot, että ongelmat on voitettavissa. Kerro se miehellesi ja hakekaa yhdessä apua.
Lilli

Nimetön

Jaa-a.. Taitaa olla nyt valitettavasti niin,että mies ei tosiaan ole sitä toista naista taikka ajatusta sellaisesta jättänyt, käytöksestään päätellen..Sinuna pistäisin miehen selkä seinää vasten ja olisin hyvin valppaana. Sen totean,että älä MISSÄÄN tapauksessa ole lastensuojelun kanssa tekemisissä,jos vain sinulla on tukiverkostoa,sukua,ystäviä tai varaa maksaa lapsenvahdille sillointällöin jotta saat omaa aikaa! Mieheen älä tukeudu,hän on jo valinnut sen,mikä hänelle on elämässä tärkeintä ja se ette ole te,olen pahoillani.. Itse olin samankaltaisessa tilanteessa useamman vuoden- vaikka tiesin,että mies todennäköisesti touhusi muiden naisten kanssa alati ja hän vain katosi jopa viikoiksi, niin annoin hänen roikkua (liian kauan,mutta kyseessä oli lähinnä puhdas hyötyminen minun puoleltani lopulta,en rakastanut häntä sen jälkeen mitä meille teki) mukanamme enimmäkseen vain siksi,että meillä ei ollut ketään tukena,ei siis todella ketään. No,nyt sitten lasu-asiakkuudessa,valitettavasti :( Olisin vain kaivannut muutaman ystävän,mutta kun lapsi tuli elämäääni,katosivat ne ”hyvät” ystävätkin rinnalta. Suosittelen ennen mitään päätöksiä tutustumaan myös lokakuun-liikkeen sivustoihin,joilla on erittäin paljon faktatietoa suomen lastensuojelun (mm. laittomasta sekä ihmisoikeuksia rikkovasta) toiminnasta kun äiti hakee apua juurikin sinunkin kaltaisessasi tilantessa,ihan vain kaiken varalta,älä ole sinisilmäinen-jos et usko minua, lue ihmisten kokemuksia sosiaalipuolen,”oikeus”laitoksen ja viranhaltijoiden toiminnasta maassamme. Varoituksen sana: miehesi on todennäköisesti ajanmyötä a)lähdössä luotanne b)käyttävä enenevästi väkivaltaa c)roikottaa sinua itsessään kiinni antamalla toivonrippeitä ”hyvien hetkien” muodossa,kuten mainitsitkin jatkaen samalla sivusuhteitaan d)hurahtaa johonkin uskontoon tehden täyskäänöksen,mutta tuskinpa kuitenkaan.. Kysyppä perheterapiaan menosta-veikkaan,että ehkä lupaa lähteä kovan taivuttelun jäkeen,mutta lopultakaan siitä ei liene mitään hyötyä,joten.. Eikun nenä pystyssä yksinhuoltajuutta ja omaa asuntoa etsimään,uusia tuulia kohti-älä vaaranna lastesi terveyttä miehen takia-yksikään ”killuttimienkannattaja” ei ole teidän hyvinvointinne uhraamisen arvoinen, et ole yksin yksinäisyyden tunteista huolimatta! Tsemppiä!

Vastaa aiheeseen: Miten tästä jatketaan?

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Takaisin ylös