Meillä kesä varmaan kasvatti neitokaista. Olen pitkällä sairaslomalla ja koko kesä oli aikaa olla lapsen kanssa, tyttö 11 v.
Tyttö oppi käymään yksin kaupassa jotain pientä: maitoa tms., kunnolla uimaan ja teki mulle selväksi sen, ettei hän todellakaan tarvitse sellaisia ”ystäviä”, joille pitää olla joku ehto! :)
Luokkansa tytöt järjestään tämmöisiä: asuuko vanhemmat yhdessä? onko lemmikkiä? onko sulla oma huone? mitä sun äiti/isä tekee töissä vai onko kotona?
Ihan normaaleja juttuja muuten, mut jos vanhempi on vaikka postinjakaja, niin tytöt ei ota mukaan juttuihin. Tai jos joku tyttö syö kouluruokaa, ei kuulu porukkaan. Tai jos on liikuntapäivänä verkkapuvussa ja lenkkareissa, se ei käy.
NOstan hattua neidillemme! Olen sanonut sen hänellekin: olen ylpeä sinusta, että uskallat olla oma itsesi. :)
Meillä vanhanaikanen perusperhe: äiti, isä,lapsi, pari kissaa ja kilppari. Ja sekös aiheuttaa monessa närää. Isä postinjakana ja minä… noh, osastonhoitaja.
Mut en mä voi olla sun kaa, kato kun mun äiti on sentään puhelinmyyjä!!!
:DD
