Mistä apua 7-vuotiaan univaikeuksiin?
Mistä apua 7-vuotiaan univaikeuksiin, auttakaa!! Olen ihan poikki. 7-vuotiaamme aloittaa unissaan itkemisen noin tunti nukkumaanmenon jälkeen ja itkeskelee pitkin yötä. Tämä lapsi on terrorisoinut koko perheemme yöunia nyt monta vuotta. Olen odottanut, että iän mukana ongelma menee ohitse. Olemme hakeneet apua lapsen ollessa pienempi unikoulusta, lastenpsykologilta. Epilepsia- ym. tutkimuksia on tehty jne..
Lapsi on tolkuttoman herkkä, pelkää ihan kaikkea varsinkin nukkumaan mennessä, ja on lisäksi kauhean mustasukkainen minusta. Hän ei kykene nukkumaan yksin hetkeäkään ja itkee yöllä myös, vaikka samassa huoneessa nukkuisi aikuinen. En kestä enää tätä. En ole nukkunut moneen vuoteen mieheni kanssa samassa huoneessa ja olen ihan väsynyt ja stressaantunut yövalvomisien ja lapsen jatkuvan itkemisen ja kiukuttelun takia.
Päivällä lapsi on oikein ihana ja reipas, aurinkoinen lapsi, fiksu, pärjää koulussa jne. Pystyykö kukaan auttamaan? onko kellään vastaavia kokemuksia?
Hei väsynyt äiti
Hei, olen ollut samassa tilanteessa, poikani nukahdettua hän heräili joka yö. Sain ohjeeksi keskustella iltaisin lapseni kanssa ja kertoa, että illalla mennään nukkumaan ja nukutaan koko yö aamuun asti. Lainasin kirjastosta aiheeseen liittyviä satukirjoja joita luimme iltaisin yhdessä.
Yölamppua käytimme monta vuotta ja omaan huoneeseen tutustui päivisin ja pikkuhiljaa alkoi myös nukkua siellä yksin. Yöunet rauhoittuivat, asiaan varmaan auttoivat keskustelut, satuhetket sekä tukeminen poikaa pelkotiloissa.
Onko mahdollista järjestää että saisit itse nukkua rauhassa koko yön? Kun saat univelkaa poistettua asiat näyttävät silloin paljon valoisammalta ja jaksatte yhdessä miehesi kanssa käydä tämän vaiheen läpi.
Jos, ehdit käy tutustumassa MLL:n Vanhempainnetti-sivuilla sieltä löytyy aiheisiin liittyvää lisätietoa, ” kättä pidempää, tukivinkit tilanteesta”
Olette jo kaikkea koittaneet, toivottavasti tästä on apua teille
Minulla on myös 7 v. poika, joka heräilee ja itkee öisin. Jo kello 19 aikoihin poika alkaa seurailla minua, eikä voi mennä minusta 2 m kauemmaksi. Hän haluaa olla samassa huoneessa ja pitää nähdä minut kokoa ajan. Vessassakaan en saa käydä ovi kiinni! Tämä on alkanut jo ehkä 3-4 vuotiaana.
Aikaisemmin hän nukkui omassa huoneessa ja tuli sieltä aina meidän viereen kun heräsi yöllä. Lopulta laitoin patjan sänkymme viereen, johon poika aina siirrettiin. Jos kannoimme hänet omaan huoneeseen, hän palasi takaisin jopa 20 kertaa yössä. Patjalta hän kiipesi aina herätessään meidän parisänkyymme.
Olemme nyt noudattaneet perheneuvolasta saatua ohjetta. Poika nukkuu makuuhuoneessamme patjalla laittialla. Meidän sänkyyn hänellä ei ole lupaa tulla. Mutta välillä joudun silittelemään/pitämään kädestä puolen yötä.
Poika heräilee joskus 10 min välein koko yön. (viime yö oli juuri sellainen) Kun kysyin mikä hätänä, kertoi esim. ” mulla on matkalippu, mutta sisko ei anna silti matkustaa”.
Olen huomannut että yöheräily on todennäköisempää, jos poika on ollut leikkimässä naapurissa, jossa on isompia poikia. Heidän kanssa katsovat tietokoneelta ilmeisesti liika hurjia ”juttuja” ja poika katselee kun isot pelaavat liian hurjia pelejä. Olen tämän kieltänyt. Poika ei saa olla koneella naapurissa enää.
Toisessa mummulassa (minun anoppila) ei ole samanlaiset säännöt kuin meillä. Siellä lapset valvovat tosi myöhään (23-24) ja saavat katsoa telkkarista mitä vain. Lapset katsovat siellä myös tosi paljon telkkaria ja ovat tunteja tietokoneella pelaamassa. Mummulareissun jälkeen poika on yleensä ihan puhki ja sekava yö edessä.
Minun poikani on myös tosi älykäs, lukee, kirjoittaa ja laskee jo, vaikka on menossa vasta kouluun. Hän on tunteikas ja herkkä. En todellakaan tiedä mistä saisimme molemmat apua, sinä ja minä! Voin vain kertoa että samassa tilanteessa ollaan. Perheneuvolasta kerrottiin, että heillä on kuukausien jonot.
Seuraavana vaiheena he ehdottivat patjan siirtämistä hienman kauemmaksi. Yritin ehdottaa sitä, mutta poika menee ihan paniikkiin ja tulee hysteeriseksi.
Parisuhdetta meillä ei ole enää käytännössä. Ei pojan heräilyn takia voi edes ajatella seksiä tms. Ja jos pojan laittaa yöksi mummulaan, hoitaakseen parisuhdetta, on seuraava yö ihan kauhea! Toisessa mummilassa lapsi voi hyvin ja sen jälkeen on rauhallinen, mutta ei se yöongelmaa poista.
Nuo ohjeet, että silittele lapsi uneen, yms. on ihan ”puppua”. Poika herää ja lampsii makuuhuoneeseen. Kun viet hänet takaisin omaan petiin, viimeistään puolen tunnin päästä tapahtuu sama asia ja koko homma toistuu koko yön. Makuuhuoneen patjalla poika sentään nukkuu silloin tällöin yön vain muutamalla heräämisellä.
Tämän lisäksi pojalla on ollut outoja jalkaoireita. Hän valittaa että jalat ovat kylmät. Kun niitä kokeilee, ne ovat tulikuumat. Kysyin tästä lastenlääkäritä. Lääkäri sanoi, että: ”outo juttu, termostaattivika, kuinkahan tuota voisi tutkia.” Jalkaoireet on vähentyneet, mutta tulevat edelleen silloin tällöin.
Minä olen ihan puhki. En jaksa tehdä töitäni kunnolla. Minut irtisanottiin jo kerran. Kohta varmaan taas, jos en saa tätä asiaa ratkaistua ja jaksa tehdä töitä paremmin. APUA!
Niin piti vielä sanomani, että meillä pitää olla ”iso valo” päällä, yölamppu ei riitä ja kaikki satukirjat on luettu ja laulut lauletaan joka ilta. Niin ja rutiinit on joka ilta samat.
Meillä on myös vastaava tilanne. Kirjoittelin tänne äsken pitkät pätkät, jotka katosi jonnekin bittiavaruuteen…
Mutta lyhyesti. 7-v. poika pelkää nukkumista on iltaisin tosi jännittynyt. Silleen poikkeaa meidän tilanne että on ennen nukkunut tosi hyvin, tätä huonoa aikaa on nyt kestänyt vuoden. Tilanne on kokoajan pahentunut.
Nykyään nukkuu meidän vanhempien kanssa samassa sängyssä, ei käy yksin nukkumaan vaan vatii että äiti on vieressä. Heräilee nukahtamisen jälkeen itkemään. Nukahtaminen saattaa kestää pitkäänkin kun on niin jännittynyt ja pelokas. Illan pelko saattaa alkaa jo iltapäivällä ja vie mennessään ruokahalut, vatsa on kipeä ja päätäkin särkee toisinaan.
On kokeiltu homeopaattia, alunperin flunssakierteeseen, mutta siinähän huomioidaan kokonaisuus ja siten tämä uniasiakin tuli selvitettyä ja niiden ”lääkkeiden” pitäisi auttaa tähänkin. Vaan tuntuu käyneen pikemminkin päivvastoin, tilanne on noiden aloittamisen jälkeen pahentunut hurjasti.
Nyt olen ottanut yhteyttä perheneuvolaan, mutta sinne on 3 kk jonot. Väsyneitä ollaan, etenkin minä, peloissaan jahuolissaan lapsen puolesta. Yksityiseltäkin voisimme apua ajatella hakevamme, en vain tiedä mistä.
Kuulostaa ihan kauhealta, tuon ikäinen lapsi on ottanut öisen vallan kodissa. Ymmärrän, että olet äärirajoilla. Peli on jossain vaiheessa vihellettävä vaan poikki. Ei kai 7-vuotias saisi terrorisoida vanhempiensa elämää tuolla tavalla. Lähde hotelliin tai jonnekin edes pariksi yöksi ja anna miehesi hoitaa tilanne, sitten vaihtakaa. Tai pyytäkää turvallinen aikuinen teille yöksi, ja lähtekää yhdessä pois. Lapsesi ei siitä mene rikki. Tässä ”unikoulussa” voi poikasikin huomata, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka äiti tai isä ei olekaan joka hetki kyljessä kiinni.
Hei
Tässä vähän tietoa missä meillä nyt mennään.
Eli olemme nyt päässeet pikaisena käymään pari kertaa perheneuvolassa. Eka kerta meni taustatietoja ja tilannetta kartoittaessa. Tänään kävimme lastenpsykiatrin juttusilla.
Ja nyt ohje meille ja kaikille univaikeuksista kärsiville:
Noin iso lapsi osaa kyllä nukkua omassa sängyssä omassa huoneessaan. Jos lapsi tulee sieltä illalla tai yöllä pois, osaa hän itse sinne mennä takaisinkin, ei tarvitse viedä eikä peitellä. Jos lasta ei nukuta, voi hän laittaa vaikka valot ja lukea. Jos ei nuku yhtenä yönä, niin ei se mitään haittaa, jos ei nuku toisenakaan niin kolmantena nukkuu jo varmasti!
Lapsen tulee oppia sietämään omaa ahdistustaan, ei se ole kuolemaksi. Ja vanhempien tulee oppia sietämään lapsensa ja sitä kautta tulevaa mahdollista omaa ahdistustaan. Ja lopuksi, ette te tällä toiminnalla lapsellenne mitään traumoja aiheuta!
Nämä oli lastenpsykiatrin ohjeet ja olen aivan pöyristynyt!!
Mistäs sitä seuraavaksi apua ja neuvoja voisi hakea, koska noiden ohjeiden mukaan minä en kyllä pysty toimimaan!
Mielestäni nuo kuulostavat aivan järkeviltä ohjeilta.Teillä ongelmana näyttää olevan ennenkaikkea vanhempien ahdistus:psykiatri selvästikin on kiinnittänyt samaan asiaan huomiota.
Väistämättä lapsi nukkuu ainakin sen kolmannen yön. Tämän jälkeen kehuisin huimasti lasta jolloin itseluottamus siihen että minä pärjään,osaan ja uskallan lisääntyy.
Kuullostavat varmaan ihan hyviltä ohjeilta ja ne voivat joissain tapauksissa toimiakkin ihan hyvin. Vaan ei meillä.
Me on palautettu lapsi omaan huoneeseen nukkumaan ja kehoitettu häntä siellä nukkumaan. Aiemmin hän siis on nukkunut ihan hyvin ja nämä vaikeudet ovat alkaneet reilu vuosi sitten. Jokin lapsessa on muuttunut. Kun hän itkee ja on selvästi pelokas, emme me voi häntä PAKOTTAA omaan huoneenseensa yksin. Se olisi tässä tapauksessa henkistä väkivaltaa. Jokinhan häntä pelottaa ja peloista pääsemiseen tarvitaan kannustusta, pakko ei auta. Ei korkeanpaikan kammoisiakaan sillä ’hoideta’ että kerrostalon katolle viedään.
Ja monen yön valvottamisesta: ei ole hyväksi kenellekään, lapselle tai aikuiselle. Onhan se ihan tutkittuakin että väsymys vastaa useamman promillen humalatilaa. Ei hyvät yöunet tule monen yön valvomisen kautta.
Joten ohjeet ei olleet hyvät meille.
Vanha ketju, mutta tuli mieleen mitä noin vuosi sitten on tapahtunut kun tilanne muuttui? Miksi kokee tulevansa hyljätyksi noin vahvasti ettei päästä silmistään? Ja miksi pelkää omassa sängyssä/huoneessa nukkumista – onko jossain yökyläpaikassa ilman teitä tapahtunut jotain? Mitä lapsi sanoo syyksi ettei halua nukkua yksin? Kyllä tuon ikäinen osaa jo puhua.
Toinen, niin karulta kuin kuulostaakin, olen vaan huomannut että äidin/vanhempien on tehtävä se lopullinen päätös että nyt loppuu (imetys, tutin syönti, yösyönnit, vaipat, vieressä nukkuminen jne), ei lapsi oma-aloitteisesti ikinä valitse toisin.
HEI! Tämä on vanha ketju, mutta olisi varsin mielenkiintoista kuulla mikä lopulta auttoi pääsemään eteen päin uniongelmissa? Sen verran vanhoja juttuja, että väkisinkin tilanteet muuttuneet.
Olisiko siis heittää jotain toimivia ideoita uniongelmaisten lasten vanhemmille? Eikä tosiaan mitään perusvinkkejä tyyliin ruutuajan rajoitus (se on jo ihan perusasia) vaan jotan erityisempää?
Täällä 7v tytön äiti miettii mikä hemmetti sais lapsen nukahtamaan illalla nopeammin/helpommin. Kun ”uni ei vaan tule” :( ja tätä kestää monta tuntia… Todella raskasta näin pitemmän päälle.
Mun lapsipuolen rakas äiti on pitänyt lapsen syntymästä asti vierellään. Mulla on pari läheistä jonka 3v lapset nukkuu omassa huonessaan ja ymmärrettävästi mönkii aamulla viereen. Meillä lapsi täyttää jo 9 syksyllä!!! Ja joka perkeleen ilta aletaan parkuu ettei uskalla nukkuu yksin vaikka lukis ja lupaa valvoo vieres. Ei silti laita edes päätä tyynyyn kun ei saa tahtonsa läpi.
Nyt istun tässä ja odotan että nukahatais. Olen nyt varautunut siihen että menen samoilla silmillä kuudeksi työmaalle. Yritän itse saada läpimurron taskareilla koska luonnollisesti älylaite kelpais lohdukkeeksi kunnes nukahtaa mutta siihen en suostu.
Lupaan päivittää jos löydän tehokkaita vinkkejä, koska itse olen sekoamisen partaalla ja olisin kaivannut itsekin hyviä neuvoja.
Meillä on kohta 9v. tyttö joka pitäisi saada omaan sänkyyn vanhempien vierestä. On erityislapsi, diagnoosia ei ole vielä mut autisminkirjo on epäillys, lisäksi toiminnanohjaushäiriö, vaikeat oppimis ja hahmotushäiriöt,puhehäiriö yms. Kirkuu, huutaa, itkee, jumittaa ja tulee sängystä pois kun sinne peittelee. Pelkää olla yksin, pelkää pimeää (vaikka ovi auki ja ei oo ees pimeää)Omat voimat rajalliset. Haluisin saada puolison takaisin, lapsi omaan sä nkyyn!
Heippa,
Samantyyppisiä ongelmia 9-vuotiaalla meilläkin. Nukahtamisvaikeutta tai sitten herää, kun me ollaan menossa nukkumaan (esim, hampaanpesuääniin) eikä saa enää unta – tai näin väittää. Vaikuttaa itse välillä todella ahdistuneelta siitä, ettei uni tule.
Olen miettinyt neurologisia ongelmia, toisinaan myös valittaa että jalat liikehtivät yöllä (levottomat jalat)? Googlen mukaan harvinaista lapsella.
Meillä nukkuu kolme lasta, 9,7 ja 3 perhepetissä ja kaikkien on hyvä olla. Vanhemmat saavat ihan stressittä nukahtaa siihen ”nukuttamiseen” ja seksit voi hoitaa myös toisessa tilassa ja muulla ajalla. En ole tätä tarjoamassa reseptiksi kellekään, halusin vain kertoa että tapoja on monia kun suhtautuu asioihin asioina, turhia murehtimatta ja diagnooseja maalailematta. Peace out.
Meillä esikoinen tyttö 6v. on ollut AINA huono nukkuja. Pahin vuosi oli kun hän heräili vuoden putkeen 1-2v huutamaan ja itkemään sängyssä eikä mikään auttanut. Tyttö siirrettiin vanhempien huoneeseen kun odotin kuopusta että saamme kaikki nukuttua ajatellen myös vauva aikaa pienen kanssa. Tyttö nukkui hyvin. Kun kuopus kasvoi siirsimme molemmat yhtäaikaa lasten yhteiseen huoneeseen kerrossänkyyn nukkumaan. Pienempi nukkui heti alusta asti yöt hyvin. Tyttö jatkoi heräilyä ja tuli huoneeseemme. Tälläkertaa olimme laittaneet patjan lattialle. Sain burn outin (työssäni) jonka jälkeen päätin, että nyt riittää. Siirsimme tytön takaisin omaan sänkyyn ja tein unikalenterin. Unikalenterin ideana oli että tyttö saa aina esim. 5 yön jälkeen jonkun palkinnon. Sitten 10 yötä ja niin edelleen. Aluksi se toimi hyvin ja tyttö alkoi nukkumaan öitä. Pikkuveli nukkui myös. Yhtäkkiä tyttö alkoi taas heräilemään eikä palkitseminen enää auttanut. Pahinta on että pikkuveli on alkanut tehdä samaa koska heräsi kerran isosiskon tultua alas kerrossängystä.. onneksi pienempi sentään nukkuu 6/7 yötä hyvin. Olen myös täysin avuton tytön kanssa. Olemme jutelleet asiasta mutta hän sanoo että ei tiedä miksi ja että vain haluaa tulla pois(?!).. Olemme myös sopineet että yritämme ottaa yläsängyn alas jos ylhäällä nukkuminen pelottaa.. se on enää ainut toivo tähän. Huhhuh!