missä määrin voi ja kannattaa vai kannattaako puuttua lapsen kaverisuhteisiin?

Hei!
Osaisikohan joku antaa vinkkejä, kuinka toimia seuraavanlaisessa tilanteessa. Esikoisellamme, poika 7-v on parhaana kaverina 11-vuotias tyttö, jonka kanssa ovat olleet hyvin tiiviisti kaverit oikeastaan aina, koska ovat sukulaisia ja asumme samassa talossa. Olen tällä hetkellä huolestunut poikamme mahdollisuudesta samaistua omanikäisiinsä poikiin ja saada heistä kavereita, koska kaveruus tämän tytön kanssa tuntuu menevän kaiken muun edelle. Tuntuu kuin tämä tyttö pitäisi poikaamme niin tiiviisti otteessaan, ettei pojallamme ole mahdollisuutta tai haluakaan etsiä kavereiksi samanikäisiä poikia. Sen sijaan, että poikamme juoksentelisi poikien kanssa pihalla leikkien ikäistensä leikkejä, haluaisi hän nyhjätä sisällä ja surffailla netissä jne. 11-v tytön kanssa, jolla jo kovaa vauhtia murrosikä lähestyy.. Olen huolissani pojastani, enkä tiedä voinko tai kannattaako tai pitääkö tähän kaverisuhteeseen puuttua tai rajoittaa jotenkin ja ohjata poikaa aktiivisesti omanikäisten kavereiden seuraan vai annanko asian olla. Tämä asia mietityttää joka päivä, kun luokkakaverit käyvät kysymässä poikaamme ulos leikkimään, mutta tämä ei ”voi” koskaan mennä, koska on niin tiiviisti 11-v tytön kanssa, joka ei kelpuuta muita 7-v poikia porukkaan, varmaankaan siksi, että pitää näitä lapsellisina, ymmärrettävästikin.. Mutta kun alkaa näyttää siltä, että oma poikammekin pitää omanikäisiään liian lapsellisina, kun on aina leikkinyt vanhemman kaverin kanssa. Pelkään, että poikamme tulee lopulta jäämään yksin, kun tyttö tulee murrosikään ja muut kuviot alkavat kiinnostamaan. Toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitan ja joku osaisi antaa vinkkiä, että miten näissä kaverisuhdekuvioissa tulisi toimia..