Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Tyttäreni käy läpi murrosikää ja nyt tuntuu, että puheyhteys poikki. Peruskoulu takana ja ammatillinen koulu alkanut. Tytär ei puhu koulusta, viettää aikaa koneella, ei ilmoita missä menee. Kysyttäessä saa vastauksia” mieti sitä, tai jahaa, huutoa mä en jaksa puhua painu pois jne. Entistä enemmän on tullut, ettei puhu mitään,kun kysyy..en siis tiedä yksinkertaisesti mitä tytön päässä liikkuu. Mikähän tapa olisi paras lähestyä? Kotityöt on rempallaan ja olen nyt päättänyt, etten ylimääräistä rahaa anna, jos hommat ei hoidu.Olenko ilmaa hänelle eli otanko taktiikan, etten huomioi vai mitä tehdä?
Oma tytär on 17-vuotias ja kaikennäköistä tässä on käyty läpi. Puheyhteys on onneksi ollut koko ajan ja aika hyväkin, tosin välillä tyttäreni ottaa enemmän etäisyyttä, välillä on luonteelleen ominaisesti hyvinkin avoin.
Älä missään nimessä jätä huomiotta, vaan mielestäni tässä vaiheessa nimenomaan pitää näyttää välittävänsä, rakastavansa.
Tämän ikäinen ei usein enää oikein kestä sellaista komentavaa, käskeää puhetyyliä, eikä myöskään ”tenttaamista” vaan ennemminkin pitäisi opetella puhumaan kuin vertaiselleen. Vaikka onkin kyseessä lapsi ja alaikäinen, niin olen huomannut, että äidin/isän puhetyylillä on suuri merkitys. Miehelläni on paha tapa komentaa tai määräillä, todella huonoin tuloksin. Olen miehelleni usein sanonutkin, että ethän toiselle aikuiselle tuollain puhuisi.
Puhu, puhu. Silloin kun tytär on ”hyvässä välissä”, ei koneella, juttele avoimesti omista tuntemuksistasi, ei nalkuttaen. Kerro että olisi kiva kuulla mitä tyttärelle kuuluu, kerro miltä vastaukset tuntuvat. Kerro että välität, että rakastat, että sen takia kyselet vähän liikaakin ja haluat kuulla mitä kuuluu. Ja kerro yhtälailla, sopivassa tilanteessa, omia kuulumisiasi. Kerro että olet välillä huolissasi ja sen takia haluat tietää missä menee. Että välität Mutta kun tyttö sitten puhuu, älä moiti, älä moiti siitä mitä tekee/missä menee. Kokemukseni mukaan liika moittiminen vain johtaa valehteluun. On helpompi puhua, opastaa jne., kun nuori on rehellinen.
Ja muista kuitenkin antaa tarpeeksi omaa aikaa, omaa rauhaa, etäisyyttä.
Jos on vaikeaa, jättäisin ne kotityötkin välillä huomiotta, ainakin lopettaisin jatkuvan nalkutuksen., enkä nalkuttaisi koko aikaa. Toki jotain pitää tehdä, mutta oikeasti, maailmassa on oleellisempiakin asioita joista huolehtia. Kyllä tytär sitten omassa kodissaan oppii.
Toisaalta jos on sovittu, että viikko- tms. rahan saaminen on sidottu kotitöihin, niin sitten pitää näin ollakin. Jos taas olette tähän asti antaneet rahaa ”tuosta vaan”, niin ehkä vähentäisin tätä, ja hinnoittelisin selkeästi kotityöt, mutta sitten ihan kunnon palkalla, mitä nuori voisi saada muualtakin. Esim. itse maksan ikkunanpesuista, auton pesusta, renkaiden vaihdosta ym. ”ylimääräisistä” kotitöistä.
Näin meillä on menty. Välillä on huonompia päiviä, tyttö on lisäksi tosi temperamenttinen, mutta välillä oikein kivoja päiviä.
Lisään vielä, että on luonnollistakin, että 16-vuotias ei enää puhu kaikista asioistaan eikä sitä pidä olettaakaan. Alkavat tehdä eroa, ja se eron tekeminen menee tässä vaiheessa usein vähän ”överiksi”, eivät siis puhu sitten sitäkään vähää. Eli ei pidä enää kyselläkään kaikkea, mutta jotain olisi toki kiva tietää.