Nuori nainen, myöhäismurrosiässä. Oikeastaan pitäisi jo olla nuori aikuinen ikänsä puolesta, mutta käytös on yhä todella lapsellista.
Tunteeton, kylmä, ei empatiakykyä muita ihmisiä eikä eläimiä kohtaan. Täysin itsekeskeinen, oma ulkonäkö tärkeintä, pitää saada kaikkea ja heti, vaativa, herkästi hermostuva, pitkävihainen. Koulunkäynti ei kiinnosta, töitä ei halua tehdä, riitelee kaikkien kanssa ja jättää kaiken kesken. Ei tee mitään loppuun. Antaa herkästi lupauksia, pitämättä niitä, ei koe olevansa selitysvelvollinen eikä tunne vastuuta mistään.
Mikään puhe tai rangaistus ei toimi, mikään ei häntä kosketa. Ei tunne sääliä tai myötätuntoa. Välillä vauhti on niin kova, että jalat ei yllä maahan. Pakkomielteinen puhelimessa puhuminen ja dataaminen, juhliminen ja hauskanpito. Kuitenkaan ei näytä koskaan siltä, että olisi niin kovin hauskaa.
Kotona on näytetty mallia ja yritetty kasvattaa, puhua asioista.
Mikä on nuoressa pielessä ?
Hei!
Hyvä kun kirjoitit. Heti viestisi alussa olikin avainsana ja se on ”myöhäismurrosiässä”.
Ehkä tyttäresi murrosikä nyt sitten loppuu tuolla lailla oikein rytinällä.
En usko, että perheesi nuorella on kuitenkaan mikään varsinaisesti pielessä.
Hän tuntee ja kokee kaiken nyt yhdellä kertaa – uhmakkuuden, murrosiän – ja erityisen voimakkaasti.
Se, että ikänsä puolesta hän on jo nuori aikuinen, niin se saattaa olla juuri se, mikä hänen mieltään hämmentää.
Onko hän itse pystynyt kertomaan syytä huonoon käytökseensä,
kun olette asiasta jutelleet?
Vaikka nuori aikuinen onkin, niin kyllä hänellekin voi ja pitääkin rajat asettaa.
Täysi-ikäisyys tuo erityistä vastuuta, siitä häntä voi muistuttaa ja niin kauan, kun asuu vanhempien katon alla, niin on syytä kunnioittaa vanhempien tahtoa.
Sinuna yrittäisin vielä jaksaa ja edelleen puhua nuoren kanssa asioista. Kertoa hänelle, miltä teistä vanhemmista tuntuu ja muista läheisistä.
Kerroit, että hauskanpidosta huolimatta tyttärellä ei kovin hauskaa näytä olevan. Siihen on varmasti jokin syy.
Sen syyn pystyy vain hän itse kertomaan.
Ellei halua teidän vanhempien kanssa puhua, niin hänen olisi hyvä jonkun toisen luotettavan aikuisen kanssa puhua ongelmistaan.
Teidän oma esimerkkinne varmasti kantaa hedelmää tulevaisuudessa. Kasvattaminen ja mallin näyttäminen ei ole mennyt hukkaan, vaikka siltä saattaakin tällä hetkellä tuntua.
Toivon tsemppiä vaikeaan tilanteeseen ja siihen, että jaksaisitte edelleen uskoa nuoreenne sekä antaa hänelle tukenne kaikista vaikeuksista huolimatta.
Meillä 15v poika juuri adhd diagnoosin saanut. Tytön jutut kuulostaa pitkälti tutulta. Riippuu tietenkin siitä onko samansuuntaisia haasteita ollut aikaisemminkin. Meillä ollut haastavin lapsi kasvattaa, mutta murrosikä toi tullessaan sen verran isot haasteet ja lisäntyneen uhmakkuuden, että jouduimme apua hakemaan! Tsemppiä vanhemmille!
