Jaksamista sinulle. Meillä ehjä viisi henkinen perhe, nyt vanhin tytär noin vuoden potenut masennusta. Koulu menee miten menee, tytär haluaa valvoa yöt ja nukkua päivät.
Kärsin suunnattomasti pienistäkin vastoinkäymisistä,miehestä ei ole mitään apua tukemisessa, tuntuu jättävän vastuun asiasta minulle. Käymme molemmat kokopäivä työissä, emme ryyppää, emme tupakoi. Elämme terveellisesti, silti tytär syyttää meitä onnettomasta elämästään, saanut kuitenkin harrastaa kallista harrastusta ja matkustellakin, sekä aina on saanut tarvitsemansa kännykät, tietokoneet, mieleiset vaatteet. Jättänyt kaikki kaverit.
Olemme harrastaneet asioita yhdessä ja meillä on aina huomioitu lasten toiveet, kannustettu on eikä koskaan pakotettu mihinkään.
Tuntuu etten kohta enää jaksa, mutta pienempien lasten vuoksi on jaksettava.
Minulla ei ole vertais-tukea,enkä voi jakaa huoliani kenenkään kanssa.
Miten eteenpäin
Et kertonut tyttären ikää, alaikäinen ilmeisesti.
Hae apua, kohta väsyy koko perhe. Oletko ollut kouluun yhteydessä, luokanvalvoja, koulukuraattori…Onko koulussa sattunut jotain erityistä, kiusaamista? Ihan terveyskeskuslääkärin vastaanotolla voitte aluksi käydä. Masennukseen liittyy juuri tuo toisten syyttely, pahanolon purku läheisiin.
Jatkunut sen verran pitkään että ei korjaannu itsestään.
Voimia ja jaksamista.
Hei, Tarinasi kuulostaa hyvin tutulta. Oma tyttäreni 14v. on myös masentunut hyvn taitava syyttämään muita omasta huonosta olostaan. Koulussa onneksi on jaksanut käydä, mutta kaverit ovat jääneet jonnekin matkan varrelle. Kotonakin vain haahuilee.
Keskustelin hänen kanssaan hänen käytöksestään ja yhteisellä päätöksellä kirjoitin kirjeen (sellaisen vanhanaikaisen) koulun terveyshoitajalle. Tyttäreni luki kirjeen. Siinä kerroin hänen käytöksestään, univaikeuksista jne.
Tytär koke kirjeen helpottavaksi. Hän koki jaksavansa mennä terveydenhoitajan vastaanotolle. Kirjeen siellä näytettyään hänen ei tarvinnut heti puhua. Ei ainakaan oma-aloitteisesti.
Siitä käynnistä pyörähti hänen avukseen verkosto. Nyt hän voi jo paremmin ja käynnit nuorosopsyk. pkl. jatkuvat edelleen tukitoimena.
Toivottavasti tekin löydätte paikan, jossa tyttäresi saa purkaa tuntemuksiaan ja apua itselleen.
Toivotan sinulle ja perheellesi voimia ja keväisiä ja aurinkoisia päiviä.
Lapsen masennus, sen enempää kuin aikuisenkaan masennus ei johdu vain yhdestä asiasta, ei kodista, ei äidistä, ei siitä että olisi jäänyt jotain paitsi, tai saanut liikaa.
Masennus on päänsisäinen sekamelska joka valtaa nuoren. Toiset selviävät siitä omin voimin, toiset tarvitsevat apua. Joillain koko elämän kestävä masennus alkaa nuorena, joillain se on vain ohimenevä vaihe.
Ehkä se mitä itse mietin, esikoiseni kohdalla… on että hän on saanut kaiken, paitsi pettymyksiä. Ehkä näillä lapsillamme on ongelma siinä, ettei normaaleja pieniä pettymyksiä ole tullut koettua, koska olemme niin hyviä vanhempia.
Olemme saaneet apua, enkä tiedä uskallanko jo toivoa, että ainakin pahin masennus olisi jo pian voitettu.
Pari hyvää ystävää on ilmestynyt, tytär on taas vanhan hyvän harrastuksensa parissa viikottain ja on aloittanut myös uuden mukavan liikunnallisen harrastuksen. Eli aktiivisuus on palannut, ja sen myötä itsetunto.
Vanha koulu jäi, mutta uskon, että joskus löytää oman alansa, kunhan vain edetään hiljalleen ja katsotaan mikä kiinnostaa.
Olen myös huomannut meillä, ettei lapsi olekkaan tottunut pettymyksiin ja tuntuu olevan myös minulle hankalaa, jos en pysty toiveita toteuttamaan. Pelkään mielettömästi, että masentuu taas rankasti jos jokin asia ei mene mielen mukaan.
En tiedä miksi olen aina tavallaan säälinyt häntä, ja pitänyt ”ressukkampana” kuin nuorempia sisaruksia. Hän pyrkii olemaan minua kohtaan kohtelias, mutta välillä tuntuu, että tämä masennus on tavallista rankempaa murrosikäisen yritystä irrottautua äidin helmoista. Eikä ihme: puhun 18 vuotiaasta lapsena…
Tutun kuulosta. Itse olen lukenut kirjaa Juha Hakala onnellinen lapsi ja kyllä minulla kolahti tosi syvältä missä tässä on kysymys murroikäisen masennuksessa. En käy sitä tässä ruotimaan mutta kannattaa lukea.Kahdesti olen kirjan jo lukenut ja aina avautuu uusia asioita.
Sopivasti velvollisuuksia oikeuksia vastaan antaa nuorelle kasvun edellytyksiä ja kehittää itsetuntoa.
Itselläni on neljä murrosikäistä enkä todellakaan ole aina selvillä missä mennään.
Jonkin asteinen niukkuus elämässä on vain hyväksi. Ettei se tavaran paljous nuorelle ole välttämätöntä. Miksi tarvitsee pinnistellä jos kaiken saa jo muutenkin? Sitten nuori ihmrttelee ja hämmästyy eikö tunteeseen ja mieleen saakkaan kaikkea valmiina. Tulee ristiriita, ja masentuu.