Miten mummuna voin parhaiten auttaa masentunutta nuorta tyttöä? Oireita masentuneisuus, syömishäiriöt, jopa viiltely. Vanhemmat ovat hakeneet tytölle apua ja sitä on tulossa. Mutta miten minä voisin auttaa? En halua enkä uskalla tungetella . Kuinka paljon voin tarjota apua vai pitääkö vain katsella sivusta ja rukoilla?
Ihanasti välität lapsenlapsestasi!
Rukous on toki aina hyvä keino ja mummuna oleminen on varmasti myös tärkeää.
Käytkö vierailuilla heidän luonaan tai käykö tyttö kovin usein mummulassa?
Aina ei tarvitse olla selkeäst tarjoamassa apua, mutta hienotunteisesti voi osoittaa että kuuntelee jos siihen on tarvetta, tai vaikka tehdä jotain kivaa yhdessä?
Vanhojen tavaroiden ja kuvien katselu (nuorista voi tuntua ensin tylsältä, mutta voi olla lopulta hyvin mielenkiintoista miltä esimerkiksi vanhemmat tai isovanhemmat ovat näyttäneet nuorina, lisäksi isomummun koru tms. voi olla kiva lahja ja muisto ja niin edelleen) tai ihan vaikka leipominen, elokuvan katselu, ”kahvittelu” tai ehkä vaan oleminen yhdessä.
Eli läsnäolo voi olla helppo ja hyvä keino tukea ja osoittaa että lähellä on kyllä ihmisiä.
Paljon siunausta ja toivon että ongelmat väistyvät!
Ole tukena sekä lapselle, että vanhemmille!
Lapselle/nuorelle voisit kertoa omasta nuoruudestasi tai hänen vanhempansa nuoruudesta. Voit myös kysellä miten hän kokee nuoruutensa, sillä aikaa on kulunut ja maailma muuttunut. Jos olet tarpeeksi läheinen lapsenlapsen kanssa, niin tiedät mikä häntä kiinnostaa (esim. jokin harrastus) niin voisit pyytää vaikka leipomaan luoksesi tai elokuviin tai vaikka shoppailemaan. Kaikki sellainen mikä saa nuoren rentoutumaan ja mistä hän nauttii käy. Olisiko kylpyläviikonloppu mahdollinen tai edes yökylä? Nuori kaipaa paljon huomiota ja jakamaton huomio voisi olla hänelle virkistävä. Mutta tässä mennään myös nuoren ehdoilla, eli tekemisen pitää olla luontevaa ja sellaista ettei nuori koe että hänen on pakko. Osoita, että hän on tärkeä ja rakas sinulle.
Nuoren kotoa pois olo päivän tai parin ajan antaa myös muulle perheelle hengähdystauon. Älä tuomitse ketään, älä syytä ketään. Osoita vanhemmille olevasi tarvittaessa käytettävissä, ole kiinnostunut tilanteesta, mutta ennemmin kuuntele ja tue kuin tyrkytät omia ohjeita. Tue vanhemmuutta, älä vähättele nuorelle hänen vanhempiaan. Jos nuoren kotona on useampi lapsi, niin voisit tarjoutua kaitsemaan muita niin että vanhemmat voisivat tehdä nuoren kanssa irtioton arjesta.
Nämä ovat ne päällimmäiset asiat, joita itsevolisin toivonut tyttäreni isovanhemmilta saavani kun murrosikä ravisutti koko perhettä. Meitä vanhempia ei tuettu vaan tuomittiin ja oma äitini syytti minua perusteettomasti vaikka mistä. Lopulta olin niin näännyksissä kaikesta ristitulesta, että katkaisin välini vanhempiini. Tytär haettiin huostaan (kuvioihin tuli lopulta mukaan myös huumeet) ja pikkuhiljaa meidän kaikkien eheytyminen alkoi. Päätös lapsen muuttamisesta nuorisokotiin oli vaikea, mutta koska mistään muualta ei saatu tukea vanhemmuuteen, niin se jäi ainoaksi vaihtoehdoksi meillä. Vaan nyt on tytär aikuinen ja omaa perhettä perustamassa! Meidän välit ovat läheiset ja lämpimät, mutta omat välini vanhempiini ovat edelleen poikki.
Paljon voimia myös sinulle! Ole rohkea ja tarjoa apua. Jos sinulle sanotaan ”ei kiitos” niin lupaa olla tarvittaessa käytettävissä.
Olen itse samassa tilanteessa,mutta en saa pitää yhteyttä lapseen,koska olen paha ihminen.Vaikka rakastan lasta yli kaiken.Kyllä rukouskin auttaa,mutta ota rohkeasti yhteyttä ja kysyt miten voit olla avuksi,koska lapsenlapset ovat kuitenkin meille tärkeitä,niitä pitää rakastaa ja auttaa,jos tilanne on sellainen.Jos vahemmat ajattevat lapsen parasta,he ottavat avun vastaan.Rohkeasti vain tarjota apua.Onnea!
Onpa mahtavaa, että haluat auttaa. Miten olisi ihan pelkästään läsnäolo! Onneksi lapsi on saamassa jo ”ammattilaisen” apua, joten sinun ei tarvitse liiaksi siihen ryhtyä! Ei siis tarvitse kaiveilla vaikeita asioita, vaan Riittää varmasti, että olet läsnä lapsen elämässä, pyydät käymään, sovit treffit kahvilaan. Järjestät yhteisen mummu teini illan ja käytte vaikka elokuvissa, yhdessä jossain hemmotteluhoidossa. Jos et tähän asti ole ollut kovinkaan paljoa järjestämässä yhteistä aikaa niin ei varmaan kannata tuputtamalla alkaa järjestääkään. Mutta hyvä on muistaa, että jos lapsi on oikeasti masentunut, hän ei ole se, joka jaksaa ylläpitää niitä tärkeitä ihmissuhteita! Tsemppia ja jaksamista huolen keskelle. Ihanaa, että välittäviä isovanhempia vielä on!