Tyttärelläni on ollut jo pitkään masennus. Ja myös viiltelyä on ollut. Hän kävi vuoden psykiatrilla. Kesän kaikki oli suht koht hyvin(?), mutta nyt hän on tolaalisesti romahdus pisteessä, kun koulut alkavat. Juteltiin hänen kanssa ja sanoi että kouluun meno ahdistaa ja pelottaa. Kyseli myös että olisiko mahdollisuutta lopettaa koulua tai käydä jotain yksityiskoulua. Mitä pitäisi tehdä ?
Tietääkö tyttäresi/tiedätkö sinä, mistä tuo kouluahdistus johtuu? Onko häntä siis esim. kiusattu vai muuten vaan ahdistaa kun on muutakin menossa?
Kehottaisin juttelemaan tyttäresi kanssa asiasta, ja jos ei kouluun meno onnistu niin yhteyttä koulun henkilökuntaan jotta olisi mahdollisuus kysellä vaihtoehtoja ja tukea tilanteeseen.
Jos ei oikeasti halua mennä kouluun niin ainakin kotikoulu on mahdollisuus?
Muutamien tuttujeni eri ikäiset lapset käyvät kotikoulua ja hyvin näyttää menevän, pitäisi olla mahdollisuus opettajaankin jos et itse halua/jaksa/osaa opettaa.
Tietysti sosiaaliset puolet saattavat jäädä vähemmälle varsinkin jos tyttäresi ei ennestään omista ystäviä, mutta ainahan on mahdollisuus mennä takaisin julkiseen kouluun jos tulee sille tuulelle!
Vanhempien ja muiden läheisten tuki on aina tärkeää tällaisissa tilanteissa, joten ole lähellä ja tee selväksi että olet valmis auttamaan jos lapsesi sitä tarvitsee!
(Kotikoulusta löytyy tietoa netin kautta ja esim. nettikoulukin löytyy, jossa jotkin jäsenet ovat suorittaneet kouluvuotensa jopa kahdessa kuukaudessa, jos halua löytyy, mutta ainahan julkinen koulu on se ensimmäinen hyvä vaihtoehto jos ei ole sinne menemisen vaikeutta)
Hienoa, että tyttäresi on käynyt psykiatrilla. Vaikuttaa siltä, että vuoden kestänyt hoito ei ole riittävä. Onko tapaamisia mahdollista jatkaa? Oliko hoitosuhde hyvä? Ehdottaisin, että olisit ensimmäiseksi yhteydessä hoitaneeseen psykiatriin. Hänellä on tietoa ja näkemys, mitä seuraavaksi.
Vaikuttaa siltä, että ongelmat ovat ainakin osin koulussa. Tyttäresi voi hyvin kesällä, mutta koulun alkaessa ongelmat alkoivat. Hän ei lähtökohtaisesti vastusta koulua, mutta toivoo muutosta ympäristöön koska on ottanut esiin koulun vaihdon tai koulun lopettamisen.
Oletko ollut yhteydessä kouluun? Et kerro minkä ikäinen tyttäresi on, joten jos hän on jo yläkoululainen tai vanhempi, opettajaan / luokanohjaajaan kannattaa olla yhteydessä vain siten, että tyttäresi tietää asiasta. Onko koulussa kiusaamista? Jääkö tyttäresi piirien ulkopuolelle? Onko hänellä oppimisvaikeus, ehkä jopa vielä tunnistamatta? Syitä miksi koulu ei maistu, voi olla monia. Opettajan ja oppilashuoltoryhmien tahto ja velvollisuus on auttaa. Ensin pitää tietysti selvittää, mistä kiikastaa. Ole siis rohkeasti yhteydessä kouluun – tyttäresi kanssa keskusteltuasi.
Pyri säilyttämään hyvä ja luottamuksellinenkeskuteluyhteys tyttäreesi ja kerro, että olet hänen apuna ja tukena, ja löydätte vastauksen yhdessä. Luo luottamusta, että apua on ja löytyy. Nuoruuteen kuuluu kaikenlaisia vaiheita ja vaikeuksia, mutta niistä kaikista voi selvitä.
