Olen pulassa poikani kanssa. Rippikoulukesään asti hän oli ihan tavallinen kaveri. Koulunsa hoiti, läksyt teki ja vaikka töpeksi ja häsläsi, kaikki oli mielestäni ihan normaalia teinitouhua. Rajat oli ja säännöt kotona. Välit isään, isäpuoleen, pikkuveljeen ja minuun ihan ok.
Rippikoulukesän jälkeen alkoi alamäki. Syksyn mittaan lintsailu lisääntyi, vuodenvaihteessa käytiin luokanvalvojan ja kuraattorin kanssa ensimmäinen palaveri. Poika lupasi parantaa tapansa, mutta ei mitään tapahtunut, koulutyö jäi ihan hunnigolle. Kuraattorin ja koulupsykologin kanssa yritettiin parannusta, ei tehoa. Poika ei viitsinyt mitään. Ainoa, joka sujui oli seurakunnan isoskoulutus ja kerho-ohjaajatoiminta, jonka poika oli riparilla aloittanut.
Ysiluokalta poika räpisteli juuri ja juuri, kiitos koulun jouston ja erikoisavun.
Kesätyöpaikkakin meni lintsailun ja poissaolojen takia poskelleen.
Aloitti sitten lähihoitajakoulutuksen tavoitteena nuoriso-ohjaajan ammattitutkinto. Pitkien keskustelujen ja pyhien lupausten jälkeen olin toiveikas, että ammattikoulu sujuisi paremmin kuin peruskoulu. Vaan ei, edelleen valtavasti poissaoloj, eikä saanut suoritettua kursseja. Helmikuussa jätti koulun kesken. Ehdotin psykiatrille tms. menoa. Poika ei suostu edes puhumaan asiasta, saati lähtemään kanssani lääkäriin. Nyt nukkuu päivät, hilluu kavereiden kanssa illat, istuu koneella yöt. Perheen elämään ei osallistu mitenkään. Mikään puhe, huuto, rangaistus ei jääräpäiseen poikaan tehoa. Pelkään poikani puolesta.
Pojallasi ovat asiat olleet hyvin. On saanut jopa opiskelupaikan alalta, jolla olisi töitäkin.
Jotenkin tuo nykyinen käyttäytyminen pitää saada pysähtymään.
Hän on vielä alaikäinen. Lastensuojelun avohuolto, toimenpiteenä huostaanotto?
Tarvitaan selvästi joku ulkopuolinen aikuinen puuttumaan.
Ehkä hän tarvitsee keskusteluapua psykologin kanssa.
Asiat vaikeutuvat kun hän on täysi-ikäinen, ainakaan lastensuojelu ei silloin auta.
Sen verran pitkään jatkunut, ettei lopu ihan itsestään.
Kaikkea hyvää teille.
Meillä sama tilanne, poika pääse ripiltä syksyllä, muuttunut nyt ihan mahdottomaksi. On huomannut että en pysty estämään häntä mitenkään, lupaa vaikka mitä mutta mikään ei pidä. Tulee kotiin milloin lystää eikä vastaa puhelimeen/akku loppu.
Helposti vietävissä ja ekan kesätyöpalkan oli parissa päivässä laittamut menemään, ostanut jonkun vaatteen ja loput tarjoillut kavereille pizzaa yms.
Pelkään kans miten 9 luokka menee, valvoo yöt ja kaikki on ”ihan sama”, kun minä vaan jättäisin hänet rauhaan niin kaikki olis kuulemma hyvin…minulla on ongelma, ei hänellä.
Isä uuden kumppanin kanssa ovat myös aivan kyllästyneitä poikaan, pitää tosiaan piilottaa tavaroita tai ne voivat häipyä. Isällä myös alkoholiongelma.
Palaan tänne kertomaan kuulumisia tällä hetkellä. Poika täyttää tänään 18. Ammattikoulu mennyt ihan metsään. Aloitti opinnot ysin jälkeen, poissaolojen takia ei päässyt työharjoitteluun, lopetti opinnot, meni työpajalle, josta sai potkut poissaolojen takia. Kesätöihin ei suostunut. Haki ja pääsi uudestaan amikseen, nyt sama tilanne poissaolojen takia kuin vuosi sitten. Aloittaa Ammattistartissa ensi viikolla.
On kokeiltu kaikenlaista. Poika kävi Nuorisopolilla juttelemassa, lääkkeitä nukahtamiseen, pelivälineet pois, rahat pois, palkinto-lupauksia, tukemista ja vaikka mitä. Mikään ei auta. Taas toivon että uudenmallinen opiskelu innostaisi niin että pääsis ajoissa kouluun.
Jälkiviisaana ajattelen, että jos olisin tämän tiennyt ysi-luokan alussa, olisin ryhtynyt tiukkoihin toimenpiteisiin heti enkä uskonut pojan lupauksiin. Oltais ehkä saatu tilanne hallintaan ennenkuin lintsailusta ja valvomisesta tulee elintapa lapselle. Mutta äitinä sitä haluaa uskoa lapseensa ja toivoo parannusta liian pitkään. Tsemppiä matkaan niille vanhemmille, jotka näiden asioiden kanssa kamppailevat.