Alan olla todella huolestunut tyttärestäni. Hän ei enää syö kun juuri ja juuri kerran päivässä jotain pientä. Ja se kyllä näkyy hänessä. Hän on yli 170 cm pitkä mutta painaa alle 50 kiloa. En saa häntä mitenkään syömään. Jos käsken häntä syömään, hän alkaa huutamaan ettei halua oksentaa. Hän näyttää nykyään hyvin kalpealta ja hänestä on muutenkin tullut paljon hiljaisempi. Ennen hän oli todella pirteä nuori, mutta nykyään hän vain istuu hiljaa omassa huoneessaan kaikki illat ja olen kuullut hänen usein itkevän. Hän ei suostu kertomaan mikä hänellä on. Miten saisin hänet syömään ja puhumaan minulle asioista?
Hei! Olet varmaan ihan aiheesta huolissasi – kyllä sitä yleensä oman lapsensa tuntee melko hyvin. Voisiko kouluterveydenhoitajasta olla apua? Usein voi olla helpopi puhua jollekin ulkopuoliselle aikuiselle kuin omalle vanhemmalle. Voithan itse olla yhteydessä kouluun päin ja pyytää th:ta juttelemaan tyttäresi kanssa, jos tyttö ei itse halua hakeutua th:n juttusille. Th osaa varmasti tarvittaessa ohjata teitä muiden tukipalvelujen piiriin.
Toivottavasti saatte tukea pian tilanteeseenne – nuoret kokevat joskus meistä aikuisista pieniltä ja mitättömiltä tuntuvat asiat todella syvästi.
Tsemppitä ja jaksamista teille.
hei..jos on anoreksia niin eihän nuori sitä sano sinulle…sinähän estätä hänen toimintaa…mutta kyllä nämä kilot kertoo että on jo suuri hätä…toinen mikä tulee mieleen on sokeri tauti joka ystäväni pojalla todettiin…juoko paljon?? tämä poika meni ihan myrkytys tilaan ennen kuin vanhemmat tajusi..laihtui kovasti ja oksensi aina kun söi….anorektikko ei yleensä kyllä oksenna…ei syö ja liikku paljon ,,mutta bulimikko sen tekee…bulimikko syö ja oksentaa ja jos teidän tytär ei syö…syömään et häntä pakottamalla saa….mutta noi kilot on kyllä niin alhaiset että menisin itse suoraan lähinpään sairaalaan …meinaan elimistö niin kovilla että kestääkö sydän..voi olla että ottaisivat pakkohoitoon jos ei suostu syömään…ystäväni jolla on ollut tytär toistuvasti sairaalassa sisällä anoreksista joutuu tekee niin että tilaa salaa ambulanssi jolloin nuoren on lähdettävä…koska ambulanssi miehet eivät voi jättää nuorta jos huomaavat jo että tila on heikko..eli jos ei lähde kyydissäsi…
VOI IHAN ITKU TULEE MENKÄÄ HETI APUJA HAKEE
Hei Äiti, toivottavasti olet päässyt asiassa eteenpäin. Sain kerran neuvon, että jos joku asia tuntuu muuttuneen murroikäisen elämässä huolestuttavaksi, voi aina sanoa, että on itse huolestunut lapsensa tilasta ja kysyä sen jälkeen mitä mieltä nuori on itse asiasta. Sen jälkeen voi alkaa puhua asiasta laajemmin ja kertoa, että olisi hyvä kuitenkin selvittää asiaa vaikka asiantuntijan kanssa. Mutta aina kun nuori tuntuu sanovan jotain on oikeasti kuunneltava, mutta ei tarvitse aina neuvoa.Sen sijaan kysymyksillä voi yrittää avata nuoren maailmaa. Jos kyse on anoreksiasta ei useinkaan auta, että vaatii, käskee ja maanittelee syömään. Seurauksena voi olla että nuori menee entistä enemmän kuoreensa. Ei nuori näe sitä ruokailuongelmana vaan ihan jonain muuna. Kysehän tässä tapauksessa on ilmeisesti tuo masennus ja sen taustalla muut asiat. Olin itse 16-vuotiaana masentunut ja minulla oli ”kylmä” ja vieraantunut olo kotona, koska koin, että kukaan ei kysy mitä minulle kuuluu ja aidosti ja ehdoitta ilman neuvoja ja arvostelua kuuntele, ja osoita että on puolellani.Nuoruus on hormonaalisistikin rankkaa aikaa. Mutta sen voi äitinä aina sanoa, että on itse huolissaan ja haluaa tukea nuorta selvittämään asian. Muistakaa myös sanoa, että rakastatte nuorta ilman ehtoja.
Anorektikon äitinä sanoisin kokemuksesta, että menkään lääkäriin ja pyytäkää lähete syömishäiriöklinikalle. Mitä aiemmin saatte apua, sen parempi. Itse on vaikea tietää miten pitäisi toimia ja pakottaminen ei auta yhtään.