Meillä on aivan ihana murrosikäinen tytär. Nyt olen kuitenkin huolissani hänestä ja eräästä kaveristaan, jolle tytär ei uskalla sanoa ei. Tytär pelkää tämän kaverin todella rajuja reaktioita. Kaverilla on omat ongelmansa, mutta haluaisimme toki, että tytöt voisivat olla edelleen kavereita ja touhuta omia juttujaan yhdessä. Pelottaa vaan se, että jos tyttäremme nyt ei opi sanomaan vastaan ja olemaan lujana, herjauksista ym. huolimatta, mitä voi jatkossa olla edessä? Uskaltaako hän silloinkaan sanoa vastaan, jos kaveri ehdottaa aivan päättömiä juttuja? Tytöllä on kuitenkin vahva oikeustaju sekä näkemys siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Miten tuota vastaansanomista voi opetella, ja miten se kannattaisi aloittaa, ettei tämä kaveri koe sitä uhkana itselleen?
Meillä on myös ”kiltti” murrosikäinen, valitettavasti koulukiusattu. Tytöllä ei ole kuin yksi kaveri alemmalta luokalta. Tämä kaveri on perheensä kuopus ja näin ollen on saanut kyseenalaista esimerkkiä vanhemmilta sisaruksiltaan. Hänelle raju meikkaus, kiroilu, ym. ovat joka päiväistä. Kavereitakin hänellä on muitakin kuin meidän tyttö.
Odotan myös kauhulla, milloin tyttäremme joutuu vaikeuksiin sen takia, koska ei uskalla sanoa ei ”kaverilleen”.
