Hei, haluaisin kysyä vähän mielipiteitä lasten nukkumaanmenossa. Meillä on 4 lasta, vanhin 8 ja nuorin 4, keskimmäiset 6 ja 7. Kaikki lapset ovat olleet hyvin pitkään hyvin ”äitiriippuvaisia” iltarutiineissa. Samoin taisin olla itse pienenä, uni ei tullut, jos juuri äiti ei ollut lukemassa iltasatua. Olemme koittaneet kuitenkin jakaa iltasatujen lukua, koska en tietenkään voi kaikille lukea. Ennen se óli mahdollista, kun lapset olivat samassa huoneessa. Riitti yksi aikuinen lukemaan. Nyt lapset ovat osaksi eri huoneissa, ja haluamme lukea sadun niin, että lapset ovat sängyissä, sillä he usein nukahtavat kesken sadun. Sadun lukemisesta haluamme pitää kiinni. Nyt ”ongelmana” on meidän 4-v ja 6-v lapset, jotka eivät hyväksy isää lukemaan, ja siitä syntyy kova huuto. Varsinkin 6-v on sinnikäs asiassaan. Tiedän vanhempien sisarusten kokemuksesta, että se menee ohi aikanaan. Minun näin äitin näkökulmasta ongelman muodostaa kuitenkin perheen isä. Jos lapsi ei suostu hänen ”nukutukseen” (=iltasatuun), hän ei tee asialle yhtään mitään. Jos lasta ei sängyssä näy, hän ei käestä asiaan mitenkään. Joskus protestin alkuvaiheessa, isä saattaa todeta ”tuulettaen”: ”tässä kakkos (tai B-)vanhempi”. Se on saanut aikaan sen,että vanhin tyttö sanoo säälivänsä isää, kun kukaan ei suostu hänen iltasadulle,ja sanookin monesti isän kuullen, että hänelle on aivan sama kumpi lukee. Kun isä ei käestä mitenkään asiaan, jos lapsi ei heti suostu tulemaan, on siitä seurauksena, että lapsi häiritsee satutuokiota toisessa huoneessa koko aika. Ja vaikka kuinka yritän selittää lasten isälle, että osan porukan nukkumaan laittaminen on siitä huolimatta hänen vastuullaan, vaikka lapset eivät haluaisikaan. Nyt lapset tietävät, että isä ei tule kumminkaan ja äiti hoitaa asian, niin ihan varmasti käyttävät tätä hyväkseen. Minusta isän vain pitäisi olla tässä joka asian päättää, eikä antaa periksi aina. Tiedän, että isästä lasten hyljeksiminen tuntuu pahalta. Huomaan sen jo niin, että iltaa kohti isän pinna alkaa kiristyä kun iltapuuhat lähestyy, vaikka ei olisi mitään pinnan kiristymistä. Iltarutiinit eivät myöskään suju isän kanssa ilman motkotuksia tai turhaa hermostumista. Siksi mieluummin vaikka hoitaisin asian aina itse…pitäisikö sitten tehdä niin? En välttämättä aina jaksaisi, mutta ehkä niin säilyttäisi sovun, koska minulla on pinna pitempi.
Istukaa lasten kanssa yhteiseen pöytään ja sopikaa pelisäännöistä. Sadunlukuvuorot vuoropäivin, satu ei ala ennen kuin kaikki puuhat hoidettu ja muksut vuoteessa. Jos isin satu ei kelpaa, ei lueta ollenkaan. Isille kannustusta asiassa! =)
Oletko lukenut uusinta Meidän Perhe-lehteä? Suosittelen. Siinä Jari Sinkkonen kommentoi tätä nykyperheiden lasten ”nukuttamista”. Olen täsmälleen samaa mieltä. Nukuttaminen on turhaa. Lapselle satu,pusu ja hyvää yötä.
Jos joku huutaa eikä sadun silloinen lukija kelpaa niin olkoon ilman satua,oma valinta. Teillä on jo sen ikäiset lapset että he ymmärtävät järkipuhetta. Älä tee ongelmaa asiasta niin lapsetkaan eivät tee.
