Tuntuu hullulta edes kysyä tästä, pitää tietysti hakea apua…?
Minulla on ihana 13-vuotias tyttö, joka on hyvin yksinäinen muutettuamme ulkomailta syrjäseudulle Suomeen. Muualla asuessamme tyttö oli ison poikaporukan keskipiste, oikea ilopilleri. Tyttökavereita hän sai aloitettuaan koulun, mutta paraskaveri oli naapurin poika. Tietysti suru oli suuri, kun kaverit ja kiva ope jäivät toiseen maahan. Nyt tyttö on opettajien suosiossa, mutta yhtään parasta kaveria ei ole. Illat hän viettää kotona äidin, isän ja eläinten kanssa. Viikonloppuisin hän on kosketuksissa toisiin nuoriin, lähinnä lukioikäsiin tyttöihin, koska ei ole samnikäisten suosiossa. Luin tytön päiväkirjaa, kun huomasin hänen surevan sitä, ettei kelvannut ikäistensä joukkoon. Nyt hän kirjoittaa itsemurha-ajatuksista, joista on puhunut tuttavaperheen äisille. En usko hänen oikeasti asiaa miettivän, mutta avunpyyntö se varmasti on. Hän myös kokee että minä äitinä en ymmärrä, enkä välitä hänestä, kun joudun esim. joskus isoon ääneen keskeyttämään hänen pianon hakkaamisesna puhelimessa puhumisen tai jonkun muun kuuntelemisen vuoksi. Tyttö on kuitenkin silmäteräni. Kerronko päiväkirjan lukemiseta?
Tuossa iässä uusien ystävien saaminen ei ole niin helppoa kuin nuorempana. Sen ikäiset painiskelevat murrosikänsä kanssa,vaikeaa itse kelläkin. Syrjäseudulla saattaa olla myös hyvin sisäänpäinlämpenevää porukkaa,uusia ei huolita mukaan.
Uskon että teillä helpottaa yläasteen jälkeen,mutta jaksapa odottaa sinne saakka…eihän parhaiden ystävien tarvitse toki olla samalla luokalla tai samanikäisiä. Hyvä jos kavereita jostakin löytyy. Auttaisiko koulun/luokan vaihto vai onko nykyinen ainoa vaihtoehto ?
Älä missään tapauksessa kerro lukeneesi päiväkirjaa. Nyt kun tiedät miten tyttö kokee sinut välinpitämättömäksi ym. niin yritä muuttaa omaan käytöstäsi ja toimintatapaasi enemmän sellaiseksi kuin hän toivoo. Juttele, kuuntele, juttele, koittakaa keksiä yhteistä ajanvietettä esim. leffailta sipsiä syöden tai yhteinen soppailureissu tai mikä tahansa. Kun tyttö huomaa että hänestä ollaan kiinnostuneita hän ehkä selviää yksinäisyytensä kanssa. Toivottavasti.
