Hei!
Nyt on muutamana iltana esiintynyt lapsella sitä, että käskettäessä lapsi ei tottele ja alkaa viivyttelemään. Tästä seuraa usein kiukku ja siitä sitten itku. Nyt nämä tunnepurkaukset ovat olleet voimakkaampia. Tänään homma eskaloitui siihen, että lapsi sanoi, että hän haluaisi lyödä itseään, koska tuntuu niin pahalta. Kyseessä siis 10- vuotias. Sitten hän sanoi, että joskus tylsänä hetkenä miettii, että miksi hän on olemassa.
Lapsi on kyllä tempperamenttinen ja tiedän että hän saattaa tunnekuohussaan sanoa asioita, mitä ei tarkoita. Mutta olen nyt todella huolissani, kun hän puhui itsensä satuttamisesta kurjan olon takia ja miettii olemassa olonsa järkevyttä. En edes muista että olisin lapsena miettinyt tuollaisia! Tosin tunnistan tällaisen ajattelumallin, mikä itsellänikin on, kun on tarpeeksi paha olla. En ole tosin tätä lapselle koskaan kertonut tai sanonut ääneen. Lasta ei siis kiusata, hänellä on ystäviä koulussa ja tykkää harrastaa. Kotonammekaan ei ole mitään draamaa meneillään. Pitääkö tästä nyt huolestua enemmänkin ja mitä pitäisi tehdä? Olemme aina puhuneet tunteista ja niiden käsittelystä, joten senkin vuoksi olen huolissani, kun kuulen tällaista lapsen suusta.
Hei,meillä on pian 10v poika jolla myös voimakkaita tunnepurkauksia jotka ajoittain päätyvät itsensä satuttamispuheiksi.Muutenkin uhmaa vanhempia, pettymyksen sieto on alhainen ja venyttää vanhempien pinnaa hetkittäin todella paljon.Välillä taas on kovin kultainen.Itsensä satuttamispuheet ovat merkki kypsymättömyydestä käsitellä suuria tunteita.
Hei!
Meillä 10v poika ja hän käsittelee myös erilaisia tunteita. Tuo ikä tuntuu olevan aika haastava monelle. Koulussa on paineet opiskelusta,kavereista. Kuuluuko porukkaan ja saako hyväksyntää. Oletteko muut keskustelun vanhemmat miettineet alueenne perheneuvolaa? Suosittelen lämpimästi!
Hei,
Minulla 10v tyttö kotona ja kertomasi tunnepurkaukset kuulostavat hyvinkin tutuilta. Erityisesti iltaisin nukkumaanmentäessä viivytellään ja huudellaan kaikkea kovaäänisesti, jotta ei tarvitsisi mennä nukkumaan. Me vanhemmat ja isommat siskot olemme välillä todella väsyneitä tilanteeseen. Asiasta on puhuttu tytön kanssa, mutta sama meno tuntuu jatkuvan. Tyttö on erityisherkkä ja hänellä on muutama kaveri, mutta koulussa välillä haastetta kaverisuhteissa. Esimurkkuikää varmasti jo. Todellinen murkku-ikä vasta tulossa. Mitäköhän siitäkin tulee. Huoh! Koulupsykologilla ollaan käyty muutaman kerran. On ollut jonkin verran apua.
