Hävettää kirjoittaakin tästä aiheesta.
Poikani 16 v ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole kertaakaan kouluhistoriansa aikana aloittanut ja tehnyt läksyjä omasta aloitteestaan.
Onko normaalia että täytyy vahtia koko ajan että aloittaa, tekee loppuun ja pakkaa reppuun oikeat tavarat?
En jaksa enää.
Jos en vahdi ei tee mitään, ei poikaa itseään vaivaa vaikka saisi nelosia tai vitosia. Heikolla keskiarvolla pääsi lukioon, jossa nyt ekaluokalla. Jos ei ole kiinnostunut opiskelusta, mitä hyötyä lukiosta on hänelle.
Olen hyvin kyllästynyt tilanteeseen.
No ei ole epänormaalia, ehkä:) Meillä saman ikäinen tyttö, lukiossa myös eikä tee patistelemaata muuta kuin syö sipsejä. Tosi monta kertaa on pinna palanut ja olen ihmetellyt onko tyttömme ainoa ”torvelo” joka ei tajua että murkkuilu pitäisi olla takanapäin.
Mutta kun ei kiinnosta muut kuin musa, pojat (vaikkei seurustelekaan) ja tyttö on just sellainen myöhäispissis että hävettää.
Meillä on 18-vuotias lukiolainen jonka ensi keväänä tulisi kai normien mukaan saada valkolakki. En ole kertaakaan nähnyt hänen lukevan tai muuten valmistautuvan esim koeviikkoon. Joissain aineissa arvosanat silti kohtuullisia jopa hyviä, toisissa taas kurssit läpi rimaa hipoen. Perusteluksi ilmoittaa että panostaa vain niihin aineisiin jotka aikoo kirjoittaa… Etenkin ennen täysi-ikäisyyttä kaikki mahdolliset konstit lahjonnasta kiristykseen yritettiin. Totuus kuitenkin on ettei ketään voi pakottaa lukemaan, opiskelemaan tai motivoitumaan, ymmärryksen pitää lähteä ihmisestä itsestään. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli yli 9, joten älyssä ei kai vikaa ole. Murrosikä iski 16-vuotiaana ja kai välinpitämätön suhtautuminen opintoihin siihen liittyvää kapinaa on. Olen kuitenkin ottanut sen asenteen että käy lukiota tarvittaessa neljäkin vuotta sillä voihan olla että viimeisetkin rippeet kapinasta ovat silloin laantuneet. Onhan positiivista muutosta viimeisin vuoden aikana käyttäytymisessä jo muilta osin tapahtunutkin.
