Hei,
poikani aloitti juuri ensimmäisen luokan ja alku meni hyvin.
Suuri, suuri ongelmani on se, että olin itse todella vakavasti koulukiusattu koko kouluajan, sekä sen jälkeenkin, vuosikausia. Kukaan ei auttanut, vaikka apua monta kertaa pyysin.
Kiusaaminen oli niin pahaa, että arvet ovat todella syviä ja itsetunto on vieläkin niin huono, että kiusaaminen on siten vaikuttanut ihan koko elämään, kaikkiin valintoihin.
Nyt kun se oma rakkain meni kouluun, kaikki se mennyt vyöryi päälle ja olen niin sairaana huolesta, että tuntuu etten pärjää tämän kanssa. Olen ahdistunut, itken paljon, univaikeuksia jne.
Mietin vaan sitä, että miten voimani riittävät siihen, että ainakin seuraavat 9v minun pitää koko ajan olla valppaana, tarkkailla lapsen käytöstä ja eleitä, mahdollisia merkkejä?
Tuntuu kuin olisi tonni harteilla.
Miten ihmeessä tästä selviää.
Hei.Kamalaa,että sinulla on noin ikäviä kokemuksia.Sinulla on varmasti ollut rankkaa.Olet kuitenkin päässyt elämässäsi eteenpäin ja ponnistellut paljon,joten voit olla ylpeä itsestäsi.Sinulla on myös oma lapsi,josta voit olla ylpeä.On ymmärrettävää,että kokemustesi jälkeen olet huolesta soikeana.Varsinkin nyt kun poikasi aloitti ensimmäisen luokan.Elämä on niin raadollista.Se on kamalaa.Neuvon sinua olemaan vahva.Tiedän,helpommin sanottu kuin tehty.Sinä olet poikasi äiti ja sinä voit tukea lastasi.Puhu lapsesi kanssa,rakenna syvää luottamusta välillenne ja näytä että välität.Tue lapsesi itsetuntoa kehuilla ja osoita rakkaus lastasi kohtaan.Puhu koulussa opettajalle lapsesi tilanteesta.Hänen velvollisuus on puututtava kiusaamiseen.Kerro myös muille koulun opettajille tilanteesta,jotta kaikki varmasti ovat tietoisia siitä.Huolehdi,että lapsella on ainakin yksi kaveri koulussa.Se vahvistaa lapsen itsetuntoa ja saa tunteita riittäväisyydestä.Myös eläimet toimivat hyvinä ystävinä lapselle.Jos tilanne ei muutu,sano koulun opettajille,että et tuo lastasi kouluun ennen kuin tilanteeseen tulee muutos.Jokaisella lapsella on oikeus käydä koulua rauhassa.Tämä on myös laissa mainittu.Voit myös ottaa poliisiin yhteyttä.Kehotan opettamaan lapselle tietynlaista reipautta,jotta lapsi ei jää liian näkyväksi ja tällä tavalla silmätikuksi.Saata ja hae lapsesi koulusta niin hänelle tulee turvallinen olo.Sinulla on nyt tärkeä rooli lapsesi elämässä ja teitä koetellaan,mutta älä luovuta!Kerroit että sinua ei autettu niin nyt voit itse olla poikasi auttaja.Usko siihen että kaikki päättyy vielä parhain päin.Toivon teille paljon voimia ja enkeleitä matkaanne.Kaikesta kyllä selviää kun vain tarpeeksi uskoo.
