Mietiskelen tässä usein, että oonko huono äiti, että annan lasteni leikkiä kotona iltaisin koulupäivän jälkeen, tietysti katsovat lastenohjelman ja sen jälkeen joskus yhden videon, jos ei ole saunailta, tai eivät ole ulkona kavereidensa kanssa. Muuten ollaan kotona.Joskus pelataan, joskus piirretään, joskus maalataan, joskus luetaan kirjoja. Hassua sinänsä, kun mie kokkaan ja ruoka aika on suunnilleen jommankumman minun tai lasteni lempiohjelman aikaan. Kerran lapset käski mua menemään oman huoneeseeni syömään, sanoin ei käy. Me syödään samassa pöydässä. Kyllä tässä ruoka ajat ollaan aina kaikki yhdessä samassa ruokapöydässä, kukaan ei mene muualle syömään. Iltaisin me ollaan vähän ”omillamme”, kun annan lapsille tilaa kasva lapsena, leikkiä tms. Nukkumaan mentäessä tietysti peittelen iltarukouksin, halauksin ja ”onko koira kotona” – leikin muodossa. Valot sammutan, itse katson hetken telkkua tai katson netistä jotain, sitten nukahdan kesken kaiken. Aamulla herään ja hoidan aamupuuhat, että lapset pääsee myös kouluun ajoissa. Onko tämä ”normaalia” perhe elämää??? Tätä joskus mietin.
Samanlaisia ajatuksia minulla, työssäkäyvällä yh-äidillä.
Pohdin, että riittääkö lapselleni se, että koulupäivän jälkeen hengataan yleensä kotona. Syödään, tehdään läksyt, hän käy suihkussa, syö iltapalan ja laitan hänet nukkumaan iltasadun & peittelyjen kera. Paljoa en ehdi hänen kanssaan leikkiä, kun teen kaikki kotityöt yksin ja teen ruuan aina alusta asti enkä hyödynnä valmisteita.
Lapseni menee kahdeksan aikaan nukkumaan, jotta jaksaa aamulla nousta seitsemältä aamupalalle ja syömään.
Toisinaan on tiestysti kaauppareissu ja silloin tällöin käymme uimassa, keilaamassa, kirjastossa tai laskettelemassa. Mutta riittääkö se?
Kyllä kuulostaa ihanalta, että oikeasti ollaan kotona ja keskitytään siihen kotiin, eikä juosta ja kuljeteta lapsia kaiken maailman harrastuksissa ainakaan joka ilta. Olen aivan satavarma, että lapsenne ovat tyytyväisiä siihen, että saavat olla kotona turvallisessa huomassa. Kaverin kaipuu on tietysti välillä tosiasia ja silloin voinee mennä kyläilemään jonnekin tai kutsua kavereita omaan kotiin. Meidän perhe asuu maaseudulla ja kaverikäynnit vaativat aina oman järjestelynsä, mutta hyvin ne ovat onnistuneet, kun ei ota niistä liikaa stressiä.
Olkaa oikeasti ylpeitä siitä, että arki sujuu, silloin nuo uimareissut jne. tuntuvat hulppean hienoilta välipaloilta.
Ihan varmasti riittää. :-)
Kotona ollaan mekin usein arki-illat.
Itse opiskelen päivisin ja olen eka luokkalaisen tytön yksinhuoltaja äiti (sekä leski).
Toisinaan tyttö on jotain 1-1,5 tuntia ulkona illalla, jos lähistöllä asuva koulukaveri tulee hakemaan ulos.
Vielä viime viikollakin olivat pulkkamäessä, mut nyt tää huhtikuu ei niin mukavaa oo ulkoilun kannalta.
Yhdessä myös pelataan jotain tai katsellaan tv:ta/videoita.
Tyttö tykkää myös piirrellä mielellään.
Jotenkin arki-illat haluankin vain rauhoittaa kotona olemiselle.
En kaipaa tänne tytön kavereitakaan, toki jonakin iltana saavat käydä, mutta se että niitä kävisi joka ilta, niin rasittaisi pidemmän päälle.
