Yhdeksän vuotiaan tytön äitinä täällä jatkan aiheesta. Toukokuun päättyminen jäi painamaan mieltäni. Tyttö poti vatsatautia lievin oirein kotona muutaman päivän asiallisesti. Tämän helpotettua ei tyttö suostunut kouluun enää lähtemäänkään. Koulua oli parisen viikkoa jäljellä. Mitään syitä ei ole saatu selville. Aamuisin aamupalalle nihkeästi nousi vuoteesta ja valmistautui pikkuhiljaa, mutta eteiseen päästyää itku ja stoppi tuli. Oli kuin lapsi olisi ollut uupunut. Toisaalta yritti, mutta toisaalta ei ollut aikeissa mennäkään enää. Viikon lomani ajan olin yhteydessä opettajaan, koulukuraattoriin ja koulupsykologiin. Tyttöä ei saatu lähtemään puheille. Kevätjuhlassa oli vanhempien seurassa ja yllättäen lähti todistuksen haluu viimeisenä päivänä. Tästä olimme iloisia. Odotellaan jos kesä rauhottaisi tilannetta. Otin selville, että luokan tytöillä on tietyntyyppistä miellyttämistä erästä tyttöä kohtaan, pyrkimys pysyä ”jengissä” mukana. Tätä ei haluta tuoda julki/ ymmärräkään lapsi itse. WhatsUp ryhmään olen päässyt seuraamaan, pääasiassa siistiä käytöstä. Hetkittäin arvosteluakin ilmaantuu. Ja todellakin olen äitinä ajatellut poistaa koko ryhmissä olon. Mitä mieltä tästä olette? Tytölle tästä ilmoitin ja pettymyshuuto kova. Keskustelua aiheesta jatkettava vaikka tuskaa tuottaa. Lapsella puolisen vuotta vasta älypuhelinkin ollut. Mielelläni olisin pitänyt pois pidempäänkin. Tyttö on ollut sopeutuvainen ja tuettu tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Toisaalta tukea tarvitsisi enemmän omien puoliensa pitämisessä.kiva kaikkien kaveri ei jaksa aina olla. On pitänyt välimatkaa kesälläkin kavereihinsa. Harrasteisiin osallistui mielissään kesän alussa ja perheen kanssa viihtyy. Ei juurikaan kaipaa kavereitaan tällähetkellä. Kotona vanhemmista sisaruksista toki seuraa. Hieman huolestunut tästäkin olen. Odottelen kesän jatkuessa, kuinka käy. Lähinnä nyt nämä ryhmäviestit huolena. Keskustellen toki nettikäyttäytymisestäkin ollut ja kirjottamisista. Ihana, reipas tyttö täällä kotioloissa muuten. Koulussa tähän asti pidetty kaveri, opettajille arka ja hiljainen. Kouluhan sujui hienosti. Ja syksyn alkua odotamme mielenkiinnolla, mitä tuo tullessaan.
Moi!
Pikaisesti ajattelin kirjoittaa sinulle ajatuksiani.
Miten teillä kesä meni? Entäpä, kuinka koulun alku on sujunut? Toivottavasti tyttökin on kerännyt kesällä voimia ja saanut aloittaa nelosluokan hyvällä mielellä!
Itse en hevillä lastani WhatsApp- ryhmästä poistaisi, sillä juurikin ryhmässä pysyminen ja oleminen on lapsille todella tärkeää. Tietenkin, jos ryhmässä on kiusaamista tai muuta inhottavaa toimintaa, siihen kannattaa -ja täytyykin- puuttua. Mutta mielummin niin, että vanhemmat tulisivat toiminnasta tietoisiksi. Monestikaan vanhemmat eivät ole tietoisia lastensa tekemisistä ja sanomisista netissä. Valitettavasti.
Kerroit tytön luokalla olevan jonkun, jota muut haluavat miellyttää. Onko tyttösi hänen kanssaan millaisissa väleissä? Tykkääkö tyttö hänestä? Monesti jengin pomot ovat ’yksinäisiä susia’ ja johtajuudellaan haluavat vain pitää muut puolellaan. Heillä ei välttämättä ole yhtään omaa ystävää, mutta ovat niin vahvoja persoonia, että pystyvät pitämään isonkin porukan ’näpeissään’ ja hallitsevat näin koko porukkaa.
Mukavaa syksyä teille ja toivon, että tytöllä jo eri asenne käydä kouluakin :)
Kiitos vastauksesta. Kesä meni omalla painollaan iloisissa merkeissä. Kouluun valmistautuminen kävi mukavasti, joskaan suurempia keskusteluja ei asian tiimoilta käyty.ei haluttu asiasta nostaa numeroa. Hän valmistautui illalla lähtemään, muttei ole päässyt lähtemään lainkaan. Olemme saaneet ja saamassa jatkohoitoa tilanteeseen. Tyttöä painaa asia ja alkupäivinä osin oli halua mennä, muttei pystynyt lähtemään. Vaihtoehtoja oli juteltiin olevan. Vielä ei ole löytynyt syitä asiaan. Vaikuttaa, ettei itsekään tiedä ja on sanonutkin näin olevan. Nyt saamme tukea ja keinoja lapsen auttamiseksi sairaanhoidon puolelta. Tästä olemme kiitollisia! Ja mikä ihaninta päivät sujuvat kuitenkin normaalisti ja harrastuksessa käy. Ystävien tapailu tosin jäänyt vähemmälle jo kesällä. Toisinaan innostuukin seurasta. Erityisherkkyyttä? Syksyn jatkoja :)
Hei. Vastaanpa vielä itse aiheen aloittajana , kuinka saimme kuin saimmekin tiiviin yhteistyön avuin; koulun ja sairaanhoidon puolen kanssa asiat uomiinsa. Kuukausi meni ja lopulta olin äitinä se, joka lapseni kouluun sain. Tuki oli tärkeää ja he saivat varmuuden meihin vanhempiin, ettei mitään huolta lapsessa eikä ympäristössä ole. Näinollen tiukka päätös itsellä! itkua lapselta tuli, kuten ennenkin oli tapahtunut. Myös ”poliisivoimilla” oli painostettava vuoteesta ylös. Erittäin tiukka aamu, kaiken piti tapahtua juuri oikeaan hetkeen. Jostakin vain vahvuus ja jämäkkyys vei koululle asti. Itkua koulun kulmilla, mutta opettaja otti lapseni kainaloon ulko-ovelta ja tästä syksy lähti käyntiin. Iloinen tyttö saapui kotiin, ei kaivannut autokyytiä, kaverin kanssa kotimatka taittui. Syitä tapahtumasarjaan ei ole etsitty, ei osaa itse kertoa. Jatkamme keväällä perheneuvolan puolella muutamia kertoja, ainakin. Silloin syksyllä oli otettava lapsen puhelin kontrolliin, kaksi päivää reagointi oli hyökkäävää. Mutta tämän jälkeen lapsi oli selvästi rajoittamisesta tyytyväinen. Puhelimen käyttö on tämän jälkeen ollut omatoimisestikin rajoittavampaa. Tämä oli pysäyttävä kokemus meille vanhemmille, kaikki ei aina ole yksinkertaista. Rankka syksy, onneksi palkinto oli lähellä Tälläkertaa meillä.
Moi!
Aina asioille ei löydy selitystä, ehkä tyttö ei tosissaankaan tiedä mistä vaikeudet alkoivat. Ja kun niitä sitten kasaantui ja hankala olo jatkui, niin lähteminen oli kerta kerralta vaikeampaa. Jos asia vielä alkaa vaivata tyttöä, niin kannustakaa häntä puhumaan perheneuvolassa asiasta. Asiantuntijan kanssa hän voi löytääkin vastauksia mieltä painaviin asioihin.
Mutta ihana kuulla, että tilanne nyt hyvä! Kaikkea hyvää teille, mukavaa kevään odotusta :)
Kiitos paljon ❤