Hei! Onko muilla kokemuksia lapsen poikkeuksellisen kovasta takertumisesta äitiinsä? Meidän 3-vuotias pelkää tavattomasti jäädä muutamaksi tunniksi hoitoon. Äiti ei saisi mennä pois silmistä hetkeksikään. Myös toisinaan kun menen vessaan ja laitan oven lukkoon, lapsi saa hirveän itkukohtauksen, rynkyttää ovea ja huutaa äitiä hädissään. Mitenhän näistä tilanteista selvittäisiin kunnialla? Vinkit otetaan kiitollisena vastaan! :)
Hei! Kuulostaa hyvinkin tutulta. Olen 2v 8kk ja kohta 5 v poikien äiti. Kummallakin on ollut vastaavanlaisia vaiheita, toisella vahvempana kuin toisella. Esim. vessareissuilla olen suosiolla jättänyt oven auki, nykyisin minulla on ”vessarauha”, jota on ihan opeteltu lasten kanssa :D Mutta ensi alkuun nämä omat wc-hetken on kyllä yhdessä jaettu ;) Mielestäni äidistä irtautumisen reaktiot kuuluvat lapsen kehitysvaiheeseen ja ovat täysin normaalia. Toisilla reagoiminen on rajumpaa kuin toisilla.
Neuvoksi tai vinkiksi sanoisin, että esim. hoitoon mentäessä lasta kannattaa valmistella tähän hyvissä ajoin. Kerro hänelle jo paria päivää aikaisemmin, että hän pääsee leikkimään x-paikkaan parin yön päästä ja että äiti ei ole tulossa mukaan. Itse valmistelen lapsia ”epämukaviin” tilanteisiin hyvissä ajoin, kertomalla useaan kertaan mitä tuleman pitää. Mielestäni tämä helpottaa lapsen reaktioita.
