Kaipaisin kipeästi kokemuksianne tilanteesta, jossa opettajien näkemykset poikkeavat suuresti lapsen kokemuksista mitä tulee syrjintään ja koulukiusaamiseen.
Esimerkkinä: lapsi menee ruokalassa toisten luokkalaistensa pöytään istumaan, niin muut lähtevät siitä pois. Kukaan ei vapaaehtoisesti mene lapsemme pöytään istumaan. Kun luokassa on ryhmä- tai parityöskentelyä, niin lapsemme jää aina ulkopuolelle ja opettaja antaa hänelle ihan oman tehtävän. ?
Lapsi on terve, kaunis, arka, hiljainen, hyvin ja asialliseti pukeutuva.
Mistä on kyse?
Toistuva syrjiminen ja porukan ulkopuolelle jättäminen on yksiselitteisesti ja ehdottomasti kiusaamista, johon on puututtava. Jos opettajat eivät usko tai huomaa kiusaamista tapahtuvan, ota yhteyttä kuraattoriin/koulupsykologiin/terveydenhoitajaan. Jatka niin kauan, kunnes joku kuuntelee ja ottaa asian todesta. Koulun henkilökunnan velvollisuus on ottaa asia selvitykseen. Älä anna periksi.
On hienoa, että lapsesi on kertonut asiasta sinulle. Muistuta hänelle, että kiusaaminen ei ole hänen syytään, eikä hänessä ole mitään ”vikaa”. Ehkäpä muut eivät vaan ole vielä päässeet tutustumaan häneen kunnolla, koska on hiljaisemman sorttinen, kuten kerroit. Olisiko mahdollista järjestää tilanteita, joissa lapsesi voisi tulla paremmin tutuiksi luokkalaistensa kanssa, esim. kyläilyä tai muuta yhdessäoloa vaikka kouluajan ulkopuolella?
Toivottavasti asiat lähtevät pian menemään parempaan suuntaan. Voimia!
