Perheemme on vaikeassa tilanteessa. Esikoululaistamme kiusaa eräs toinen ryhmän tyttö. Kiusaaminen on ollut lyömistä, kuristamista, uhkailua, käskytystä ja alistamista. Tyttö tuli samaan ryhmään lapsemme kanssa vuosi sitten. Olemme ottaneet näitä asioita puheeksi ja vaatineet tarkempaa valvontaa + tyttöjen erottamista. Päiväkodin aikuiset eivät kuitenkaan ole edes nähneet kaikkia tilanteita ja puuttuminen on ollut mielestämme puutteellista. Tilanteet kärjistyivät pari vkoa sitten, kun tämä tyttö leikkasi saksilla lapsemme päällä ollutta paitaa. Mielestämme tämä on niin vakava aggressiivinen teko, ettemme enää oikein voi viedä lasta esikouluun. MIelestämme ns. normaalit 6-vuotiaat eivät käyttäydy esim. saksien kanssa kuvatulla tavalla. Asiasta on palaveerattu jo pariin otteeseen päiväkodilla ja paikalla on käynyt kiertävä erityislastentarhanope, mutta viesti on ettei tuota toista lasta siirretä mihinkään erityislasten päiväkotiin. Vaihtoehdoksi jää, että itse vaihdamme eskaria. Mietimme kuitenkin jo myös ensi syksyä, sillä asumme samalla alueella kiusaajan kanssa ja on suuri riski, että lapsemme joutuu samaan kouluun hänen kanssaan. Sitä emme halua. Nyt on siis mietittävä kaupunginosan/kaupungin vaihtoa. Sitten pitäisi myydä asunto ja etsiä vuokra-asunto. Olen tilanteesta stressin vuoksi sairauslomalla ja mietin vakavasti irtisanoutumista, ettei tarvitsisi viedä lasta eskariin kiusaajan ulottuville. Uuden eskaripaikan löytäminen voi kestää kuukausia pääkaupunkiseudulla.
Onko vaihtoehtoja, joita emme näe? Miksi erityislapsia integroidaan tavallisiin ryhmiin, mutta sitä ei huomioida resursseissa eli valvovien hoitajien määrässä mitenkään? Millaisia kokemuksia teillä on esikoulun vaihdosta? Auttaako? Vai onko lapsemme jo omaksunut alistuvan vuorovaikutuksen? Entä mitä kokemuksia sellaisesta, että ensin esikoulun vaihto ja sitten vielä kouluun eri alueelle? Varmasti raskasta kaikille, mutta mitä keinoja selviytyä siitä?
Kuulostaa todella, todella pahalta.Miksi päiväkodissa sallitaan kiusaaminen kun koulussakaan sitä ei suvaita? Minä ottaisin yhteyttä päiväkodin johtoon, sen jälkeen sivistyslautakuntaan/sivistystoimen tai opetustoimen johtajaan, mihin tahansa viralliseen tahoon joka saisi kierteen katkaistua.Kirjaa ylös jokainen kiusaamistapaus.
Oletteko jutelleet tämän kiusaajan vanhempien kanssa?
Jos tytöt jatkavat samaan kouluun niin ehdottomasti vaatisin ainakin heitä eri luokille.Onko sinun tyttösi ainoa jota hän kiusaa?
Ei tunnu oikealta että te joudutte vaihtamaan asuntoa/eskaria/koulua yhden kuusivuotiaan tytön takia.Kyllä tälläiseen on löydyttävä joku muu ratkaisu. Sinun on taisteltava lapsesi takia, jos ei hyvällä onnistu niin sitten pitää olla kova ja kävellä byrokratian portaita niin ylös että tilanne ratkeaa.
Tuossa tilanteessa minä varmaan soittaisin jo paikallislehteen ja kertoisin tilanteesta ja pyytäisin tekemään jutun- kaupungin saama(huono) julkisuus saa usein muutoksia aikaan..
”Miksi päiväkodissa sallitaan kiusaaminen kun koulussakaan sitä ei suvaita”, ”Tuossa tilanteessa minä varmaan soittaisin jo paikallislehteen…”
Kiusaaminen ei ole koskaan oikeutettua. Miksi jotkut ihmiset sitten kiusavat toisiaan, rääkkäävät eläimiä, kohtelevat muita kuin itseään vähemmän arvoisina?
Lainaan edellistä kommentia koska en usko että pk:ssa tai koulussa tietoisesti SALLITAAN kiusaamista missään muodossa. Kuka siitä hyötyy? En myöskään usko,että paikallislehden juttu muuttaisi asiaa parempaan suuntaan.
Miettisin lähtökohtaisesti sitä, miksi lapsella on tarve kiusaamiseen, vallan väärinkäyttöön, mihin hän itse tarvitsisi apua ja miten päiväkodin työntekijänä toimisin, että tilanne muuttuisi molempien osapuolten kohdalla. Samalla miettisin keinoja joilla kiusattua suojellaan kiusaajalta ja toimisin sen mukaan.
Vanhempien huoli ja hätä omasta lapsesta on aitoa ja oikeutettua ja heidän tehtävänsä on tehdä kaikki mahdollinen lapsen parhaaksi. Asioiden muuttaminen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Kiusaajan siirtäminen toiseen ryhmään ei välttämättä muuta kiusaajaa ja katkaise kiusaamista. Kohde vain muuttuu. Työssäni olen vuosien aikana nähnyt ja kuullut kiusaamistilanteita, joista osa on tapahtunut niin nopeasti ja ennalta arvaamatta, ettei kukaan olisi voinut niihin puuttua juuri sillä hetkellä. Kiusaamisen kohde on jo siitä yhdestä kerrasta saattanut pelästyä niin paljon, että pelkkä kiusaajan läsnäolo ahdistaa, jolloin kiusaaja on päässyt tavoitteeseensa eli hänellä on valta toiseen ihmiseen. Esikouluikäinen lapsi osaa käyttää monia keinoja kiusaamiseen mikäli hän niin haluaa, joko fyysistä tai henkistä ja sanallista valtaa. Tosiasia on, etteivät aikuiset pysty valvomaan jokaista lasta joka ikinen hetki, eivät kotona eivätkä pk:ssa tai koulussa. Siksi kiusaamista pääsee tapahtumaan vaikkei sitä kukaan hyväksy tai ”salli”.
Kysyjällä on mielestäni vaikeasta tilanteesta huolimatta hyvä asenne asiaan, hän on puntaroinut eri näkökulmia ja vaihtoehtoja ja siksi jaksan uskoa, että hän ja perhe itse löytävät parhaan mahdollisen ratkaisun. Elämä on monesti vaikeaa ja vaatii vanhemmilta viisaita ratkaisuja ja tekoja, mutta jokaisen lapsen, myös sen kiusaajan hyväksi kannattaa tehdä kaikki mahdollinen, jotta lapsuus saisi olla riittävän hyvä.