Poikani on pian 5-vuotias ja ongelmaksi on tullut kiusaaminen kotipihalla. Kotipihalla on pari ekaluokkalaista jotka kiusaavat tönimällä tai kepillä lyömällä. Lapseni tietysti alkaa itkemään mutta ei osaa/pysty pitämään puoliaan. Olen puhunut tästä kiusaajien vanhemmille mutta asiaan ei ole tullut muutosta. Koen että muutkin lapset leikkivät keskenään ja lapseni on vähän ’ulkopuolinen’. Tietysti mietin miksi lapseni ei pidä puoliaan, miten koulussa pärjää. Päiväkodissa alkanut vihdoinkin mennä paremmin, sosiaalisuus lisääntynyt ja ei samanlaisia ongelmia.
Itse voisin ajatella tuossa tilanteessa, että menisin mahdollisesti lasten leikkiin mukaan. Yrittäisin havainnoida miten lapset toimivat ja jos kiusaamista esiintyy menisin heti väliin. Lisäksi voisin ottaa jopa puheeksi miten ystäviä tulisi kohdella, esimerkiksi jotenkin leikkimielisesti leikin kautta.
Harmillista, että kiusaajien vanhemmat eivät ota asiaa tosissaan, heillä on se päävastuu asiassa on. Ehkä yrittäisin vielä uudelleen jutella myös heidän kanssaan.
Siis aivan kauheaa muutenkin miten ilkeitä pikku naperot ovat. Joka puolella tulee vastaan etenkin tyttöjä jotka jotenkin sulkevat muita leikkien ulkopuolelle. Muutenkin jotenkin olen huomannut etenkin tytöillä näsäviisastelua jne. Kasvatetaanko lapsista jotenkin umpimielisiä nykyään ? Paljon näkee sosiaalisesti aika kyvyttömiä kahden lapsen äitejä jotka kasvattavat mukulansa sisäänpäin lämpiäviksi jotka eivät osaa kuin sisaruksen kanssa leikkiä.
Tämä on rasittavaa koska oma lapseni on sosiaalinen ja todella kiltti.
Pystytkö menemään leikkiin mukaan? Itse olen paljon pihan lasten kanssa ihan sen takia, että halua totuttaa heidät omaan lapseen, joka on toki vielä paljon pienempi, että muodostuisi sellaista hyvää henkeä. Juttelen siis pihan lasten kanssa, teen yhdessä asioita, kuten vaikka istutettiin kukkasipuleita yhdessä, keräiltiin matoja jne. pientä.
Kiellän myöskin kaikkia pihan lapsia tarvittaessa ja sitä suosittelen aloittajalle. Joihinkin vanhempiin ei voi oikein vaikuttaa, mutta lapset ovat monasti paljon helpommin lähestyttävissä ja myöskn helpommin kasvatettavissa kepillä ja porkkanalla käyttäytymään hyvin omaa lasta kohtaan.
Tämä kaikki tietysti vie aikaa, mutta jostain täytyisi kuitenkin lähteä liikkeelle. Joku kiva pihaleikki ja kohta uteliaita lapsia tulee jo katsomaan ja sitten vaan ohjaamaan yhteistä tekemistä.
