Meillä ihanat tytöt 4- ja 6-vuotta. Tytöt ovat kuin yö ja päivä.
Esikoinen oli koliikkilapsi. Ärsyyntyi äänistä, ei halunnut olla kuin sylissä, nukkui vain kun vaunut liikkuivat.. Sairastuin synnytyksenjälkeiseen masennukseen.
Kuopus oli ihan eri sarjaa. Muistan miettineeni hänen syntymän jälkeen, että onko lapsessa vikaa kun hän ei huuda kun lasken lattialle. Sain siis ”terapialapsen”. sain sen josta muut äidit puhui silloin kun yritin pärjätä esikoisvauvani kanssa. Sairastuin silti uudelleen.
Esikoinen edelleenkin vaativampi. Haluaa tietää kaiken kaikesta, olla kartalla. Hän on älykäs lapsi. Vaatii selityksen asioille ja teoille. Kuopus ottaa rennosti.
Esikoinen alkoi kesälä härnätä siskoa ja koiraa ihan urakalla. Kesäloma oli minulle todellista työtä. Sama kiusaaminen, uhmaaminen ja jurottaminen on jatkunut nyt syksyyn.
Alan olla todella väsyksissä. Käyn töissä kuten myös mieheni. Kaikki energiani menee esikoisen ohjeistamiseen ja ”älä tee” ”älä mene” ”mitä nyt taas tapahtuu siellä” -juttuihin. Nuorimmainen lapsi jää ihan paitsioon kun kaikki aika ja energia menee eskarilaisen kanssa tapellessa.
Mummolassa, mummilassa ja koulussa kaikki menee hyvin. Hän on siellä niin kiltti. Hienoa, mutta se kuuleminen sapettaa joskus paljon koska haluaisin myös viettää kivaa aikaa lapsen kanssa ilman kiukkua ja huutoa.
Apua, ohjeita, tukea..
Äiti on vähän väsynyt.:)
Minulla ei ole sinulle mitään muuta neuvoja kun että aika tekee tehtävänsä..tai sitten ei. Meidän 9v aloitti eskariuhmansa 6vuotiaana ja tuntuu että sitä on jatkunut näihin päiviin saakka. Välillä siellä välistä pilkistää se ihana tyttö jonka hämärästi vielä muistan, mutta suurimman osan aikaa tappelee nuoremman siskonsa kanssa, härnää siskoaan ja äkäilee meille aikuisille.Meillä samoin tuo nuorempi (5v) osaa ottaa rennosti, ärsyyntyy tietysti kun isompi kiusaa mutta ei stressaa asioista. Tämä 9v on sosiaalinen, fiksu tyttö mutta myös jännittäjä-tyyppiä joka haluaa onnistua ja ”pitää langat käsissään”. Pienempänä oli hyvinkin tarkka rutiineista.
Mitä me teemme:kehumme hyvästä käytöksestä, vietämme kahdenkeskistä aikaa isomman kanssa,juttelemme iltaisin ihan ”isojen kesken”. Välillä auttaa, välillä ei.
Voimia!
