Hei
olen 17 vuotiaan pojan yh-äiti(juuri niin niillähän ne ongelmat on!) ja olen ihan poikki. poika lintsaili yläasteen ja joutui menemään lukioon kun ei muuallekaan päässyt.
Käy siellä lähinnä päivähoidossa ja onkin syksyllä joutumassa ulos(yllättävän pitkämielisiä ovat olleetkin).
Tupakkaa ja nuuskaa menee ja viikonloput kulkee missä kulkee. Puhevälit meillä on menneet jo aikaa sitten. Odotetaan vain, että muuttaa pois, mutta minne sitten kun ei ole ammattia, ei varmasti saa työtä ja notkuu kaupungilla. Rahaa ei tipu, ellei tee sen eteen jotain ja nettipuhelin on poikki, pelit ja viihdykkeet pois. Millä tuon sinänsä fiksun, älykkään ja lahjakkaan nuoren miehen saa ruotuun? On käynyt kaikki ”auttajat” läpi, mutta missään ei voida auttaa kun ei ongelma ole niin paha…ei vain käy koulua eikä ole mitään suunnitelmaa elämään eteenpäin. Eikä koe itsellänsä olevan mitään hätää. Tukiverkkoa on minun lisäksi, mutta kellekään ei puhu asioistaan. Valehtelee vain kakille ja sotkeutuu sitten jossain vaiheessa omiin juttuihin.
En jaksa enää kannustaa tai edes jankuttaa. Olen tullut ihan hirviöksi itsekin.
Moi, hieman nuorempi tapaus täällä päin, mutta aika samanlainen tilanne. Oletko varma käyttääkö lapsesi päihteitä, ja jos niin mitä päihteitä? Huumeet ovat nykynuorten parissa todella, todella yleisiä myös.
Oletko yrittänyt hakea apua lastensuojelun kautta? Ainakin isommissa kaupungeissa on ns. nopean puuttumisen yksikköjä, joista ei tule edes lastensuojelumerkintää.
Ajattelin vaan, että jos et oikeasti tiedä missä lapsesi luuraa viikonloput, etkä ole aivan varma mitä hän tekee, niin sinulla on periaatteessa enää vuosi aikaa puuttua tilanteeseen, jos vaikka olisikin niin, että hänellä on joku riippuvuusongelma. Voi myös olla, että nuori on oikeasti masentunut ja menettänty vaan otteen elämästään, silloin kannattaisi ottaa yhteyttä nuorisopsykiatrian puoleen.
En halua tässä pelotella lisää, koska itsekin elän ihan kaoottisessa tilanteessa ja olen yrittänyt hakea apua joka puolelta (ja olisikin saanutkin ihan toimivaa apua, jos oman lapseni isä ei olisi pilannut kaikkea omalla toiminnallaan). On välillä todella vaikea erottaa mikä on ns. normaalia murkkuikää ja teiniangstia, milloin taas nuori on vaikkapa oikeasti masentunut tai päihdeongelmainen.
Ymmärrän, että olet aivan poikki, mutta niillä viimeisillä voimilla kannattaa yrittää hakea ulkopuolista apua. Se ei ole häpeä! Ja jos sitten lapsi lähtee vuoden parin sisällä, voit ainakin itsellesi sanoa, että olet yrittänyt tehdä viimeiseen asti jotain. Hae samalla keskusteluapua itsellesi. Voin lohduttaa, että riittävän kovissa paikoissa, meistä kaikista tulee hirviöäitejä. Omia tuntemuksia lasta kohtaan, ovatpa ne vihaa tai väsymistä, ei tarvitse hävetä. Vaikka äitimyytti elää vahvasti, niin väitän, ettei ole olemassa sellaista äidinrakkautta, joka ei jossain vaiheessa ainakin hetkellisesti murtuisi, jos tilanteessa ja omien voimavarojen suhteen ajautuu riittävän ahtaalle. Sinussa ei ole siis mitään outoa tai viallista.
Hei! Olen monta vuotta yrittänyt saada apua itselleni ja pojalleni, jota mikään ei kiinnosta.
Kehotit hakemaan apua. Kysymykseni on:
M-I-S-T-Ä?
Hei, kerronpa meidän tarinan ”avun hakemisesta” Meidän 14v. tyttö rupesi oireilemaan samankaltaisesti valehtelut yms.ja lisäksi koulu ei kiinnostanut lainkaan. Otin yhteyttä perheneuvolaan, tuloksena ei mitään apua!. Sitten yhteys lastensuojeluun josta asiat eteni siihen pisteeseen että tyttö sijoitettiin vanhempien pyynnöstä jotta saataisiin tilanne pysäytettyä ja koulu sujumaan. Siitähän se riemu repesikin, kaikki kontrolli tyttöön katosi, sai liikkua vapaa-ajalla miten tykkäsi, tuli hatka reissuja, liikkui päihde piireissä jne. eli siis uudet kaverit kuvioihin. Pyydettiin sijoitusta rauhallisempaan paikkaan, tyttö itsekkin sanoi että haluaa pois ja vaihtaa maisemaa koska ei kykene kieltäytymään ”huonosta seurasta”. Lastensuojelun työntekijän mielipide oli että ei perusteita kaupungin ulkopuoliseen sijoitukseen!! Nyt vuoden taistelujen jälkeen olen henkisesti ja fyysisesti täysin loppu. En tosiaan osaa sanoa mistä sitä apua saa. Kaappaanko lapseni ja muutan pois vai pitääkö olla siinä pisteessä että lapsi käyttää huumeita niin saataisiin apua??