Hei!
Meillä ekaluokkalainen poika jolla ollut tosi hyvä kaveri omassa pihassa. Nyt tämä kaveri tuntuu selvästi tekevän ”eroa”, ei hae enää ulos jne…poika tuntuu ihmettelevän asiaa kun tilanne on nyt yhtäkkiä jotenkin muuttunut. Olen kehoittanut olemaan myös muiden lasten kanssa eikä odottamaan vain tätä yhtä ja ainoaa. Äitinä tuntuu tottakai pahalta mutta mitä sanoa pojalle? Mitään riitaa tai eripuraa ei ole kuulemma tapahtunut, välit vain tuntuvat viilenneen. Harmi, koska lapsilla on ollut niin hyvät leikit ja ovat viihtyneet toistensa seurassa…
huoh!
Hei,
Äidin sydämeen sattuu, se on luonnollista, kun lapsenkin sydämeen sattuu. Yritä kuitenkin olla välittämättä omaa huoltasi pojallesi.
Tällaiset tilanteet kaverisuhteissa ovat hyvin tavallisia, usein ilman sen kummempaa syytäkään. Toiselle voi tulla uudenlaisia innostuksen ja kiinnostuksen kohteita, tai yksinkertaisesti uusi kaveruus jonkun toisen lapsen kanssa vie mennessään. Lapset elävät niin tässä hetkessä.
Voit jutella tällaisesta poikasi kanssa ja painottaa sitä, ettei tapahtunut tarkoita, että hänessä tai hänen ystävyydessään olisi mitään vikaa. On tärkeää kertoa, että uusia ystäviä tulee ihan varmasti, vähitellen. Voisitteko kutsua joitain luokkakavereita tai pihakavereita leikkimään?
Voit antaa sanoja pojan surulle tai harmille: ”Sinua varmasti surettaa/ harmittaa. Sellaiselta voi tuntua tässä tilanteessa”. Hän saattaa tuntea mustasukkaisuutta ystävän uusille kavereillekin. Voitte myös yhdessä pohtia, mitä mukavia asioita voi tehdä yksinkin, ennen kuin uusia kavereita taas tulee elämään.
Hei!
Tuo lienee aika tyypillistä, kun lapset aloittavat koulun, että kavereita tulee lisää tai kaverit vaihtuvat.
Mikäli lasten välillä ei ole ollut mitään riitaa, niin varmasti ovat sinänsä kavereita edelleen, vaikkakaan eivät niin tiiviisti yhdessä enää.
Oletkin jo rohkaissut poikaasi myös toisten kavereitten seuraan, mutta se vie tietysti oman aikansa ennen kuin hän on valmis ottamaan toisia kavereikseen.
Edelleen voit häntä rohkaista ja yrittää saada huomaamaan, että kavereita voi löytyä muualtakin kuin vain omasta pihapiiristä.
Sekä edelleen voi yrittää saada selville, tapahtuiko heidän välillään jotain. Vaikka heidän välinsä ei palautuisi ennalleen, niin ainakin olisi hyvä saada asia sinun lapsesi mieltä painamasta, jos asia tuntuu hänen mieltään painavan.
hei,
Eikös olisi hyvä opettaa lastasi itse kysymään kaverilta onko niin ettei halua enää leikkiä yhdessä ja miksi, tai ota yhteyttä kaverin äitiin..Tuon ikäiset lapset eivät vielä ole kaverisuhteissa pitkäjänteisiä vaan kuten ed vastaaja kommentoi, elävät ihan hetkessä..toisaalta tällaista elämä on, on tärkeää etä kasvattaa lapsista vahvoja kestämään pettymyksiä, aikuinen voi siinä näyttää mallia..
Kuulostaa hyvältä, että olet opastanut hakemaan muita kavereita ja ettei poika jäisi vain odottamaan sitä yhtä..
Meillä nimittäin on naapurustossa todellinen riesa yhdestä lapsesta ja hänen perheestään. He roikkuvat koko ajan meissä ja tekemisissämme. Lapsella (joka on perheessä ainoa) ei ole muita kavereita kuin meidän lapsemme, ja hänen onnensa on siten täysin riippuvaista siitä, että meidän lapsemme alkavat häntä jne. Aika usein kun tulemme kauppa- tai pidemmältä reissulta, naapurin lapsi istuu huoneensa ikkunassa päivystämässä, koska tulemme kotiin – ja kun tulemme, ovikello soi välittömästi. On aika ahdistavaakin! Äitinsä saattaa myös soittaa ja kysyä, koska tulemme jostain takaisin (että tietää infota lastaan). Välttämättä en ihan joka liikkuamme halua naapurille kertoa.
Koska ko. perhe ei tunnu ymmärtävän hienovaraista vihjailua sen suhteen, että kaipaisimme enemmän omaa tilaa ja lapsillamme on oikeus rakentaa myös muita kaverisuhteita, olen kokenut välttämättömäksi ihan tietoisesti raivata tilaa. Uskon, että näin on sen lapsenkin kannalta hyvä…
Hei, varmaan kannattaa ensin selvittää, mistä johtuu tuo ”eron” tekeminen.
Saattaa olla esim. että poikasi käytös on ärsyttänyt, syystä tai toisesta, kaverin äitiä ja hän on rajoittanut tapaamisia.
Meille nimittäin sattui tällainen tapaus, mutta onneksi puhumalla selvittiin. Vikaa oli meiän lapsessa, mutta osittain toisessakin. Ja ystävyys jatkui kuten ennenkin.
hei
Allekirjoitan tämän täysin. Itselläni kahden vanhemman lapsen kanssa on ollut samaa. Minusta lähtökohtaisesti ei ole syytä huoleen. Tuossa iässä kaverit tulevat ja menevät ja lapsen on todella hyvä oppia muidenkin kanssa ystävystymään. Onhan aikuisten maailmassakin aikoja kun ollaan enemmän tekemisissä toisten ja sitten muiden kanssa. Ihan normaalia ihmistenvälistä kanssakäymistä.
Voithan toki jutella poikasi kaverin vanhempien kanssa jos jotain leikeissä on sattunut tai heillä esim. kiireisempää ja ovat olleet poissa kotoa tms.
on hyvinkin mahdollista, että menee viikkoja tai kuukausiakin ja kaverukset palaavat taas ”yhteen”.
Tiedän vanhempana, että lapsen suru ja ihmetys aiheesta tuntuu itsellekin kamalalta, mutta nämä on niitä kuuluisia pettymyksensieto- asioita joita elämässä tulee.
Summa summarum, juttele kaverin perheen kanssa ihan suoraan. tsemppiä!