Meillä mummo tunkee viikonlopuiksi meille kolmilapsisen perheeseen yökylään. Makaa sohvalla ja kertoo oman elämänsä ongelmista, miten rankkaa hänellä on. Ehkä voi astiat korjata pari kertaa vkl aikana, muuten on passattavana. Asuu kuulemma niin kaukana, että pitää ilmeisesti sitten saada pidempään olla. Yksi yö ei riitä (3-4 h matka) , pitää olla 2-3 kerrallaan. Ja näitä viikonloppuja 3-4 vuodessa.
Mummo lapsille tärkeä. Hoitaa isompia loma-aikoina viikon kahdesti vuodessa, alkujaan yhtä kerrallaan pari päivää. Mutta pitääkö lapsiperheen majoittaa aikuista ihmistä isovanhempisuhteen takia? Olen jo sulkeutunut kun hän on meillä ja arvostelee ruokapöydässä ääneen valintojani. Kerään kiukkua ja pelkään että joku päivä räjähdän. Teemme vaativaa työtä ja minulla siihen päälle opiskelujen vuoksi todella kuormittava elämäntilanne. En pidä hänestä enkä viihdy kotonani kun hän on meillä. En voi sille mitään. Lasten takia olen tämän sallinut, nyt ajattelin ilmoittaa, että tervetuloa kahville mutta yösija on etsittävä muualta. Ei kai meidän pidä kärsiä siitä, mihin hän on eläkkeellä päättänyt asettua asumaan? Jos hänelle lapset tärkeitä, eikö hän ole sitten se joka joustaa (asumisen, yösijan suhteen?) Lapsia saa puolestani kotonaan hoitaa niin kuin haluaa. Mutta siinäkin matka hänellä verukkeena, lapset pitää ”tuoda” meille takaisin (olemme ilmoittaneet että isot alakoululaiset voivat linja-autolla kaksin tulla) ja sitten se on syy jäädä nurkkiin lojumaan yökylään, ”koska matka”.
