Isovanhemmat = ongelma josta ei saa puhua
Meillä on välit poikki anoppiin. Jatkuvaa haukkumista, ylikävelyä, ihan joka asiaan puuttumista. Siis ihan sillä tasolla, millä keittiön hyllyllä näkkileipä tulee säilyttää mun keittiön kaapissa. Mahdollisuuksia on saanut monta, mokannut kaiken.
Nyt ihmettelee, kun meidän perheeltä ei edes tule joulukorttia. Miksi lähettäisin, kun ensin anoppi kinuu lapsia hoitoon. Seuraavaksi kuulen, kuinka anoppi lähikaupassa messuaa kuinka ei millään jaksaisi, mutta kun poika emäntänsä ei millään selviä ilman hänen jatkuvaa puuttumistaan.
Siihen vielä päälle tavararöykkiöt, mitä hän meille useista kielloista huolimatta toi. Kun ne monta numeroa liian isot tai pienet vaatteet eivät tulleet käyttöön, niin mun kiittämättömyydestähän se johtui.
Elämä muuttui miljoona kertaa paremmaksi, kun ulkoistettiin mummeli elämästämme
Minäpä ihailen vaan etänä kuvista lastenlapsia. Laitan välillä rahaa. Eivät pääse haukkumaan,että änkeän heidän elämäänsä.
Oma äitini haluaisi lapsenlapset hoitoon, mutta en uskalla laittaa. Hän onnistuu aina kylässä käydessään sähläämään jotakin, joten en luota häneen. Kerran hän jäi hetkeksi vahtimaan 2-vuotiasta esikoistani ja kun tulin takaisin kotiin n. 40 minuutin kuluttua hän nukkui, eli omien sanojensa mukaan ”torkkui” sohvalla. Hän myös tupakoi paljon ja omassa kodissaan hän tupakoi ikkunasta ulos. Ällöttää tulla kylään kun koko asunto haisee tupakalle, vaikka hänen omasta mielestään ei haise, kun vähän tuulettaa. Lisäksi hän haluaisi ”olla avuksi” ja kuljettaa lapsia autolla, mutta hänen ajotyylinsä on niin kamalaa, että en halua lapsia kyytiin. Hän loukkaantuu todella helposti, joten en ole kehdannut sanoa oikeaa syytä, joten keksin kaikenlaisia verukkeita miksei tarvitse autokyytiä. En halua loukata häntä, mutta minua ahdistaa jatkuva viestittely ja ripustautuminen meihin. Voin nähdä välillä, mutta en jaksa koko ajan olla yhteyksissä. Tunnen, että kun äitini on kylässä minä joudun vahtimaan häntä, ettei lapsille satu mitään, esim. hän syöttää vauvalle jotakin sopimatonta mihin voi tukehtua tai juo kuumaa kahvia lapsi sylissä. Hän ei myöskään halua lähteä kotiin ja joudun monta kertaa ”häätämään” ovesta ulos, eli sanon useaan otteeseen, että meillä alkaa nyt iltatoimet ja menemme nukkumaan. Hän vetkuttelee eteisessä ja yrittää vielä jutustella mahdollisimman pitkään. Äitini ei viihdy ollenkaan itsekseen ja haluaisi koko ajan nähdä omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan ja pitää meitä kavereina. Nykyään hän ei sentään enää tuppaudu kylään ilmoittamatta, kuten esikoisen syntymän jälkeen. Harmittaa etten uskalla antaa hänen hoitaa lapsiani, mutta pelkään että hän esim. ottaisi esikoisen kyytiin ja veisi uimaan. Olemme käyneet yhdessä uimassa ja hän ei tosiaan osaa enää vahtia lapsia kunnolla, vaan saattaa alkaa räpsimään kuvia ja lähettelemään niitä tuttaville unohtaen lapsen vahtimisen täysin. Harmittaa, ettei näistä asioista oikein voi puhua suoraan äitini tuntien, sillä hän ei näe itsessään mitään vikaa ja hän on saanut hoitaa muita lapsenlapsiaan jonkin verran ja ihmettelee kun minä en anna lapsia hoitoon koskaan, kun haluan kuulemma tehdä kaiken itse.
Olen katkaisseet välit vanhempiini 4,5vuotta sitten. Hetki välirikon jälkeen saimme lapsellemme lahjaksi kirjan, joka oli tilattu ParasKirja sivustolta. Sivuilla komeili ”isäni” ja lapseni. Nyt 4,5vuotta myöhemmin sama toistui. Kirjassa kerrottiin kuinka mummo ja ukko rakastaa kirjassa sekkailevaa tyttöä.
Onko ainut keino olla poliisiin yhteydessä, että nämä lahjat yms eivät löytäisi tietä meille? Nämä siis tulevat mulle läheisen sukulaisen kautta.
Välirikkoon oli todella painavat syyt. Ja punnitsin todella pitkään asioita. Ennen kuin sen ratkaisun tein. Tätä viestiketjua lukiessa huomasin, etten ole onneksi yksin tämän asian kanssa.
Minun päätöstäni ei kunnioiteta tippaakaan ja parisen vuotta sitten he kokivat, että minun pitäisi pyytää anteeksi välirikkoa, jotta voisivat olla tekemisissä kanssani. He eivät näe omassa käytöksessään mitään vikaa.
Kyllä! Isovanhemmat ovat ongelma, josta ei saa puhua.
Vanhemmat ovat jo lain mukaan lastensa huoltajia. Vanhemmat päättävät lasten hoidosta, lasten kasvatuksesta ja oman kotinsa asioista. Vanhemmat päättävät muun muassa kyläilyistä – eivät suinkaan isovanhemmat. Vanhemmilla on oikeus päättää, milloin ja miten isovanhempiin pidetään yhteyttä.
On paljon perheitä, joissa yhteydenpito eri sukupolvien välillä sujuu hyvin. On myös perheitä, joissa etenkin isovanhempien kanssa tulee jatkuvasti erimielisyyksiä ja riitoja. Isovanhempien sekaantuminen ja tuppautuminen aiheuttaa ongelmia parisuhteessa ja perheessä. Isoäiti ja/tai isoisä on Besserwisser ja täryjyrä. Hän tietää aina kaiken paremmin kuin muut, mutta ei kuuntele ketään.
– Vastuuton isovanhempi vie uimataidottoman lapsen veden äärelle, jopa ilman vanhemman lupaa. Isovanhempi ei halua, osaa tai viitsi valvoa vedessä olevaa uimataidotonta lasta.
– Vastuuton isovanhempi tuputtaa ruoka-aineallergiselle lapselle ruokia, jotka on lapselta kielletty.
– Kun äiti ja isä rajoittavat ja kieltävät lasta, niin isoäiti ja isoisä lepsuilevat ja sallivat : ”Onpas se äitisi / isäsi ilkeä, kun ei anna lapselle sitä ja tätä. Kyllä mummo/vaari antaa”. Jne., jne.
On tilanteita, joissa vanhempien on pakko laittaa isovanhemmille rajat – perheensä kotirauhaa suojellakseen. On isovanhempia, jotka häiriköivät kotirauhaa ja sekaantuvat parisuhteeseen, lastenhoitoon ja lastenkasvatukseen. Isovanhemmat haluavat esimerkiksi kotiavaimet lapsiperheen kotiin, jotta voisivat rampata kylässä koska ja miten heitä huvittaa.
Jokaisella on oikeus puolustaa kotirauhaa ja omaa ja perheensä hyvinvointia. Isovanhemmilla ei ole oikeutta tavata lastenlapsia milloin ja missä he haluavat ja omilla ehdoillaan. Kenenkään meistä ei tarvitse sopeutua sukulaisten narsistisiin oikkuihin.
Isovanhemmat voivat olla ihana asia, tai elefantti olohuoneessa. Mieheni puolelta isovanhemmat ovat olleet läheisiä lapsellemme. Minunkin vanhempani ovat yrittäneet parhaansa, mutta isäni jotenkin onnistuu latistamaan tunnelman joka kerta (kaikilta). Hän on ailahtelevainen ja saattaa suuttua, melkein raivotakin ihan tyhjästä. Käskyttää ja kiukuttelee äidille, kenelle tahansa. Kaikki ovat aina varpaillaan hänen seurassaan, huomaan sen myös lapsestamme. Äitini on myös sellainen herkästi syyllistävä kritisoija, jos asiat eivät mene hänen tahtonsa mukaan. On silti sydämellinen, ja siksi erityisesti isäni kiukuttelu ahdistaa kaikkia. Vanhempani myös juovat joka päivä, siksi heidän kanssaan ei haluaisi olla pidempään missään. Eivät halua tulla kylään kuin korkeintaan 15 minuutiksi, kun isälläni on jo kauhea kiire pois, ja hoputtaa äitiäni kesken keskustelunkin, että ”tule jo, mennään nyt jo”. En ole koskaan päässyt ymmärrykseen isäni käytöksestä. Hän haluaa asioiden menevän kuten hän haluaa, joustoa ei ole, ellei hän itse sitä keksi. Harmittaa, kun näen miten äitini kärsii tästä isän käytöksestä, mutta isäni jyrää kaikki. Heidän kanssaan ei myöskään voi keskustella mistään, kun isäni tietää kaiken aina paremmin, ja lyttää muiden mielipiteet. Ymmärrettävää kyllä, kännissä heidän persoonansa kääntyvät päin vastoin. Isästäni tulee leppoisa ja mukava ja äidistäni haukkuja ja isää piikittelevä kiukuttelija. Todella surullista käytöstä.
Mieheni vanhempien käytös lastenlapsia kohtaan muuttui koronan aikaan. Mieheni sisko sai esikoisensa juuri koronan tultua, ja he ovat olleet heidän elämässään kaikin tavoin lähes päivittäin siitä lähtien. Mieheni ja minun sekä mieheni veljen lapset käytännössä unohdettiin kokonaan vedoten juuri koronaan. Eivät halunneet sairastua. Koronan helpottaessa tilanne kuitenkin pysyi samana, lastenlapsia ei tavattu paitsi tätä tyttären lasta.
Lapseni kyselivät alkuun paljonkin, miksei heitä kutsuta mummolaan ja miksi kuitenkin yksi saa olla siellä. Tämän kaiken he päättelivät itse kuvista, joita heille lähetettiin Whatsappissa. Valitettavasti en osannut antaa vastausta miksi näin on.
Isovanhemmat olivat varmasti täysin uupuneita ollessaan tämän yhden sisaruksen kuormituksen alla, jolloin eivät jaksaneet olla muiden kanssa. Mieheni siskolle syntyi toinen lapsi hetki sitten eikä muita lastenlapsia nähdä enää sitäkään vähää mitä aiemmin.
Otimme asian puheeksi ennen kuin toinen lapsi syntyi, juuri tämän pelossa, miten nyt kävi. He loukkaantuivat meille tosissaan eivätkä edes halunneet ymmärtää mitä tarkoitimme. Surettaa todella paljon omien ja mieheni lasten puolesta tämä tilanne. Selvästi meillä on niin erilaiset näkemykset, ettei päästä yhteisymmärrykseen eikä tämän enempää ole tehtävissä.
Moi, luin ylläolevan kirjoituksen ja se olisi voinut olla melkein minun kirjoittamani. Ainoana erona, että meidän lapsia isovanhemmat ei ennen miehen siskon lapsien syntymääkään juuri huomioitu. Aivan pikkulapsiaikana lapsemme otettiin välillä hoitoon ja olivat jopa yökylässä, toki tätä tapahtui hyvin harvoin. Omat vanhempani eivät enää voi auttaa meitä juurikaan arjessa, koska ovat jo iällä ja toinen monisairas, mutta ennen kunnon romahtamista auttoivat paljon lasten hoidossa. Miehen vanhemmat auttavat kyllä tyttärensä perhettä todella paljon lastenhoidossa ja viikoittain näkevät paljon näitä lastenlapsia. Heidän perhe kutsutaan viikoittain syömään. Meitä ei kutsuta. Tämä kesä oli jälleen hyvin raskas, kun kouluiässä olevat olivat paljon keskenään kotona. Isovanhemmat olivat useita viikkoja kesälomalla, mutta eivät voineet edes yhtä päivää uhrata meidän lapsille. Suren sitä, että lapset varmasti jo ymmärtävät tämän syrjinnän eivätkä voi ymmärtää, mistä tämä johtuu. Tiedän, että lasten ja isovanhempien välit jäävät hyvin etäisiksi. He tuskin tulevat näkemään kovinkaan usein sitten kun kasvavat, mikä on tietysti aivan ymmärrettävää, En aio pakottaa heitä esimerkiksi mihinkään tilaisuuksiin, jos he eivät halua, koska eivät ole nytkään tervetulleita. Ihmettelen vain, miten jotkut ihmiset voivat olla näin kylmäverisiä. Mutta taitaa olla niin, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.
Meillä tilanne, että miehen vanhemmat täysiä alkoholisteja, eikä näin ollen näe lastamme. Ovat yrittäneet sabotoida avioliittoamme jo 10 vuoden ajan ja nyt alkaa tuntua, että ovat onnistumassa. Tuputtavat miehelleni alkoholia, jota mies oli viikonloppuna juomassa minulta salaa. Tietysti haistoin tämän kun kotiin tuli illalla. Koko päivänä ei ollut vastannut mihinkään yhteydenottooni. Soitin appiukolle, joka myös valehteli poikansa puolensa. Appiukko yritti saada poikaansa lähtemään hänen kanssaan baariin, kun olen niin kamala vaimo. Kaiken lisäksi olen raskaana ja lapsi on suunniteltu. Sanoin miehelle, että nyt hän joutuu valita, joko juoppo vanhempansa tai minä ja meidän perhe. Anoppi sai minut hiillostettua jo pois samasta työpaikasta. Hän sai tämän jälkeen potkut työpaikalta, jossa oli aina kännissä. Olen niin täynnä tätä.
Joissain näistä isovanhempien kommenteissa paistaa peiliin katsomisen paikka. Jos esim. ihmetellään että miksi loukkaannutaan jos tullaan ovikelloa pimpottamatta sisään tai jossa todetaan että he ovat mitä ovat ja lasten vanhempien pitää vain hyväksyä heidän käytöksensä. En ihmettele yhtään jos välit isovanhempiin on viileät.
Itselle lapset ovat elämä, joten luulen että myös lapsenlapset olisivat. Toivon että pystyn silloin sopeutumaan lastenlapsieni vanhempien toiveisiin. Lapsetlapset eivät ole mikään oikeus, jos itse ei osaa käyttäytyä. Lapsenlapsia pitää tavata lasten vanhempien ehdoilla eikä asenteella ”minä haluan sitä, tätä ja tota”.
Itselläni on miehen vanhempiin välit kiristyneet vuosi vuodelta. Mitään en heille sano, mutta kyllä se varmaan paistaa läpi. Tälle en mitään valitettavasti voi, että en ole parempi näyttelijä.
Aiemmin käytiin sielläkin useamman kerran vuodessa. Nyt en jaksa enää ehdottaa sinne menemistä ja mieskään ei tahdo lähteä kun tietää miten en heitä (tai oikeastaan vain anoppia) jaksaisi. Voisivat lähteä toki lasten kanssa, mutta sitäkään eivät ole toteuttaneet.
Meillä on pienet tilat ja olen miehelle ehdottanut että kun hänen vanhempansa tulevat tänne päin niin voisivatko mennä esim. hotelliin, mutta tämä ei käy vaan täytyy kaikkien ahtautua tänne pikkuiseen asuntoon. Rahasta ei ole kiinni vaan periaatteesta. Parin päivän jälkeen pinnani on ihan kireällä. Olen introvertti enkä jaksa muutenkaan montaa päivää ihmisiä kodissani. Anoppi raahaa tänne kaikki omat kamansa kattiloista ja suolasta lähtien koska meidän tavaramme ei kelpaa. Täällä eivät edes jaksa olla lasten kanssa vaan tuijottavat telkkaria. Viimeksi pyysin että eivät tule ennen klo 15 kun meillä oli synttärivalmistelut kesken niin eivätköhän jo tulleet ennalta ilmoittamatta klo 12. Koko vierailun ajan anoppi huomauttelee kaikkea typerää kuten kysyvät lapsilta että onko heillä tarpeeksi lämpimiä vaatteita talvella ihan kun emme osaisi lapsille ostaa vaatteita tai pukea heitä. Koko ajan sellaisia hölmojä kysymyksiä ja hössöttämistä. Mies sanoo että häntäkin ärsyttää, mutta antaa mennä toisesta korvasta ulos. Minä en tähän pysty ja kaikki tämä on vaan kasaantunut vuosien kuluessa. Nykyisin stressaan tapaamisia jo viikkoja etukäteen.
Hohhoijaa. Olipa rankkaa luettavaa.
Itselläni on lapsi, mutta ei ole vielä lapsenlapsia. Tulee mieleeni vanha sanonta: ” Varmin tapa tulla hulluksi, on sekaantua toisten asioihin.” Siksi itse yritän keskittyä lähinnä omaan elämääni ja terveyteeni.
Sen kuitenkin sanon, että lapsen vanhemmat ovat lapsen laillisia huoltajia ja kasvattajia, eikä muilla ole siihen mitään sanomista. Isovanhemmilla ei ole mitään lakiin perustuvia oikeuksia ja hyvä niin.
Kirjoituksia lukiessani sain sen kuvan, että ongelmia on enemmän lasten äideillä, isoäideillä ja anopeilla. Isät ja isoisät loistivat lähinnä poissaoloillaan.
Mun iso vanhemmat unohti mun syntymäpäivän vaikka olin mukana ostamassa lahjaa. He myöskin haluavat että ollaan heillä pidempään kuin itse halutaan. He myöskin haluavat aina lähteä jonnekin. En itse haluaisi mutta en uskalla sanoa ei kun en halua loukata. Mitä tekisin tässä tilanteessa?
****
Hei, kiva kun löysit Vanhempainnetin keskustelupalstan! MLL:n Nuortennetissä on keskustelupalsta nuorille, missä voit vaihtaa ajatuksia muiden nuorten kanssa. Löydät keskustelupalstan täältä: Keskustelualueet | Nuortennetti
Ystävällisin terveisin
Vanhempainnetin ylläpito
Onko henkinen väkivalta ja fyysisen väkivallan uhka riittävä syy katkaista välit vanhempiin, jotka myös juovat paljon alkoholia ja näin myös estyy heidän tapaamiset lapsenlasta kohtaan?
En enää jaksa taistella omaa isovanhempaani vastaan, joka ei ymmärrä, että miksi olen välit joutunut katkaisemaan vanhempiini. Mikään ei ole riittävä peruste hänelle. Hän ei halunnut lopettaa vanhemmistani puhumista pyynnöstäni. Ei kunnioittanut rajojani lainkaan. Mutta yks kaks hän halusi päättää keskustelun ja sen piti sopia minulle. Ja tottakai kunnioitan hänen rajoja. Miten ihminen voi olla noin sokea väkivallalle ja tehdä itsekin henkistä väkivaltaa?
Miten saan mummooni välit kuntoon, kun kuitenkin on rakas meille (minulle ja lapselleni) ilman että mun tarvitsee olla vanhempieni kanssa tekemisissä?
Kirjoitin viime vuoden elokuussa samalla nimimerkillä lasteni isovanhemmista, jotka eivät enää miehen siskon lapsen synnyttyä pitäneet yhteyttä meidän eikä miehen veljen lapsiin. Yritimme keskustella asiasta heidän kanssaan uudelleen, muttei siitä mitään tullut, kun loukkaantuivat eivätkä nähneet asiaa niinkuin me. Päätin, ettei meidän tarvitse olla tulevaisuudessa heidän kanssaan sitäkään vähää tekemisissä mitä tähän mennessä. Lapsemme eivät ole heitä kaivanneet, päinvastoin he ovat helpottuneita. Samaa voin sanoa itse. Helpotus on ihana tunne! Kadun ainostaan sitä, etten katkaissut välejä jo paljon aiemmin.
Ihmettelen kuitenkin edelleen, kuinka jotkut voivat käyttäytyä niinkuin he? Miten yhtäkkiä toiset lastenlapset menettävät merkityksensä? Eivätkö he oikeasti syvällä sisimmässään tiedä tehneensä väärin?
Haluaisin, että lapsillamme olisi edes yksi isovanhempi, joka haluaisi aidosti olla heidän kanssaan ja luoda suhteen heihin. Haluaisin yhden isovanhemman, joka olisi kiinnostunut heidän elämästään, koulunkäynnistä ja harrastuksista. Haluaisin yhden isovanhemman, joka heittelisi palloa, leipoisi ja kävisi ongella heidän kanssaan.
Isovanhempiakin on neljä, ja kaikki asuvat puolen tunnin matkan sisällä. Lapset ovat kohta kymmenen, vielä ehtisi, jos haluaisi.