Mitä tehdä, kun itse on saanut koko suvun tuen, opastuksen ja rakkauden lapsena ja nyt itse äitinä omat lapset jäävät ilman isovanhempien tukea,elämänkokemusta, huomiota ja hellyyttä?
Kadehdin perheitä jossa mmumma hoitaa ja katsoo lasten perään jopa äidin harrastusten ajan, kun itsellä ei lapset pääse mummolaan edes pitkän kesäloman aikana. Lapset itsekin huomanneet, että jokin on vialla. Arvostan vanhempieni ja appivanhempien elämänkokemusta ja haluaisin lasteni oppivan elämänarvoja heiltäkin, eikä vaan minulta ja mieheltäni. Mitä avuksi?
Ymmärrän täysin tuntemuksesi.Meidän perheessä sama tilanne.Isovanhempia ei kiinnosta lasten kanssa oleminen.Kokevat sen taakaksi.Tuntuu pahalta.
Tilannetta on kestänyt meillä jo niin kauan,että olen hyväksynyt tilanteen ja märehtimisen sijasta mietin muunlaista ratkaisua.
Otan selvää onko kaupungissa varamummu ja pappa palvelua? Koen että on tärkeää lapselle vanhan ihmisen elämän kokemus.
