Emme ole ostaneet pojallemme (13-v) k-18 pelejä, mutta kavereilla niitä tuntuu olevan ja poikaa on kiusattu asiasta. Välillä tuntuu, että hän on jäämässä kaveriporukan ulkopuolelle, kun ei voi osallistua on-line pelaamiseen koulun jälkeen eikä myöskään keskusteluihin peleistä. En kerta kaikkiaan ymmärrä tätä pelien antamista alaikäisille.
Meillä hankittiin pojalle pitkän väännön jälkeen k-16 peli hänen ollessaan 12 vuotias. Syynä oli juuri tuo yhteisön ulkopuolelle jääminen on line- pelaamisen takia. On selkeästi annettu kyllä ymmärtää ja hyvin myös perusteltu miksi ikärajoja pitäisi noudattaa. K-18 pelejä ei poika ole edes halunnut, niin hyvin tuli syyt perusteltua. Ymmärrän hyvin tuon kaveripiirin paineen. Loppujenlopuksi mikä tahansa on parempi kuin täysin ulkopuoliseksi jääminen.
Meillä ainakin noudatetaan ikärajoja peleissä ja elokuvissa, joskus jopa kielletään kovin väkivaltaisten kuvien katselu ikärajsta huolimatta. Lapset voivat valehdella, että kaverit saavat pelata ja osa vanhemmista ei välitä tai kontrolloi näitä asioita.
Meillä on 13v. poika, jonka pelaamisesta ja netissä olemisesta olen huolissani. Hänellä on oma huone ja läppäri ja juuri viime yönä kahden aikaan sain hänet kiinni netissä pelaamisesta. Poika valehtelee minulle pelaamisestaan ja on monin eri tavoin salaa pelannut tietämättäni. Koneen olen useaan kertaan ottanut häneltä pois, mutta hän yleensä etsii sen tai pelaa pikkuveljiensä koneella. Minusta tuntuu mahdottomalta kontrolloida poikani koneella oloa, kun hän itsekseen on omassa huoneessaan oven takana eikä puhu totta kysyessäni asiasta. Asian tekee hankalaksi myös se, että kännykälläkin voi nettiin mennä. Yleensä, kun olen saanut hänet kiinni luvatta pelaamisesta, olen koneen ottanut vähäksi aikaa kokonaan pois ja sitten pitemmän aikaa on menty niin, että illalla nukkumaan mennessä pyydän häneltä sekä koneen että kännykän pois. Tämä on kurjaa, kun poika on jo tuon ikäinen, vanhempana haluaisin voida häneen luottaa. Asiasta on keskusteltu ja olen moneen kertaan perustellusti sitä hänelle selittänyt, ja silti tämä aina toistuu.
Meillä periaatteessa on tunnin ruutuaika kaikilla lapsilla ja minä olen tiukka ikärajojen suhteen. Mutta tuota murrosikäistäni en kykene kontrolloimaan ja tuntuu, että keinot ovat vähissä. Jostain hän aina löytää koneen, jolla voi pelata, vaikka minä olisin oman koneen takavarikoinut. Ja asiaan tuo hankaluutta se, että olen lasteni isän kanssa eronnut, ja hänen luonaan lapset saavat katsoa heidän ikäisiltään kiellettyjä elokuvia ja pelata pelejä lähes rajattomasti. Ja jos lasten isälle kerron tämän murrosikäisen yöllisistä pelaamisista ja siitä seuranneesta pelikiellosta, on tämä sitä mieltä, että kielto ei päde hänen luonaan.
Lapset voivat aivan hyvin valehdella kavereiden pelaamisesta, mutta myös omastaan. Kaikkea he eivät meille vanhemmille kerro. Murrosikäisen vanhempana ainakin minä olen tällä hetkellä tilanteessa, johon en ole löytänyt toimivia keinoja.
