Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Tässä hieman vuodatusta: Tytär täyttää loppuvuodesta 17 v. Peruskoulun jälkeen hän halusi väen vängällä lukioon ja seuraukset ovat tässä: ensimmäinen matikan kurssi käyty kaksi kertaa -hylätty, ruotsi ja toinen matikan kurssi hylättyjä, muuten on keskeytettyjä kursseja.
Hän kyllä käy koulua, mutta on itsekin pettynyt osaamiseensa jne. Jo ennen lukioon menoa keskustelimme tästä, siis siitä, ettei se ehkä ole hänelle parhain paikka, mutta hänellä oli aivan toisenlaiset käsitykset koko lukionkäynnistä.
Mielestäni tämä ainainen epäonnistuminen kursseissa latistaa jo valmiiksi huonoa itsetuntoa. Mutta koulun kuraattorin mielestä lukio on paras paikka ”silloin kun nuori ei tiedä, mitä haluaa isona tehdä”. Eikö sen ajan voisi kuluttaa silloin niin, että tekee ja oppii sellaisia asioita, joista saa onnistumisen iloa.
Muuten tytär istuu illat pitkät omassa huoneessaan tietokoneen ääressä. Silloin tällöin näkee kavereita, mutta suurin osa on nettituttuja. Olen jo niin kurkkuani myöten täynnä koko tilannetta. Pitäisikö oikeasti sanoa ”Kova sana” ja pakottaa tytär johonkin muuhun opinahjoon. Olen katsellut muutamaa kansanopistoa/talouskoulua, jossa olisin pensionaattityyppinen asuminenkin mahdollista. Ihan vaan siksi, että tytär ottaisi enemmän vastuuta itsestään ja pääsisi vähän enemmän jaloilleen.
Pohdintasi on mielestäni järkevää. Miksi jatkaa lukiossa, jos ”lukukoulu” ei tunnu omalta. Ei ole mikään häpeä vaihtaa suunnitelmia ja koulua. Paljon tärkeämpää kuin stressata itseään ja jämähtää johonkin epäsopivaan tilanteeseen on etsiä uusia vaihtoehtoja. Nuori, vielä 17-vuotiaskin tarvitsee tukea ja rohkaisua. Tunnette tyttärenne, ehkä lyhyt koulutus jossain kotoa pois voisi tehdä hyvää.
Mitä tyttö oikeasti haluaa? Lukion keskeyttäminen tässä vaiheessa tuntuu ihan hyvältä, eikä ole edes kovin kohtalokasta. Sinne voi aina palata. Jos ei samaan kouluun, niin 18 vuotta täyttäneenä aikuislukioon. Siellä samanlaisia nuoria on paljon. Ei kaikkien polku ole kovin suora.
Mutta mitä tilalle nyt? Vahinko, että nykyään ei tuon ikäinen voi mennä tuosta vaan töihin vähäksi aikaa. Tulevaisuuden suunnitelmat saattaisivat hyvinkin selkiytyä. Jotakin sellaista sen pitäisi olla, joka tyttöäsi oikeasti kiinnostaa.
Äidin ei ehkä kannattaisi kovin valmiita suunnitelmia tarjota, mutta keskustella toki voi tytön kanssa. Voisiko koulun opo auttaa?
Kansanopisto tai talouskoulu kuulostaisi ihan hyviltä vaihtoehdoilta. Varmistathan kuitenkin ensin, ettei vain ole kyse masennuksesta tai jostain muusta!
Kiitos vastauksista. Mukava saada lukea mielipiteitä ja kommentteja. Tyttö on käynyt säännöllisesti kuraattorilla keskustelemassa ja odottelee nyt aikaa nuorisoneuvolaan.
Meillä oli pari päivää sitten tosi hyvä keskustelu koulunkäynnistä ja tulevaisuudesta. Tyttö ei tosiaan itsekään haluaisi lukiota käydä, mutta ei taas tiedä, mitä tarkalleen haluaisi. Ja kokee etteivät opot auta. Sovittiin nyt niin, että selvitellään oppisopimusta ja muita vaihtoehtoja kesän mittaan. Jos vaikka kirkastuisi se, mikä kiinnostaa. Ja pysyy lukiossa ja parhaansa tekee vielä ensi vuoden yhteishakuun, jos ei tule muuta mielekästä.
Täytyy todeta, että en yhtään haikaile nuoruusvuosia. Tosin 80-luvulla taisi olla pikkupaikkakunnalla suhteellisen helppoa: menit joko lukioon tai amikseen ja kaikki pääsi sisään. Vaihtoehtoja ei juurikaan ollut.