Ennen joulua alkoi sellainen sairasteluralli että ei h*******. 3-vuotias aloitti taas jokatalvisen korvatulehduskierteensä. 14-vuotiasta käytettiin päivystyksessä umppariepäilyn vuoksi. Mies oli kipeänä ja koronakaranteenissa. Tammikuussa 14-veellä meni polvi treeneissä – sen selvittely ja lääkärissä ramppaukset ja leikataanko vaiko eikö ja jos leikataan niin korvaako vakuutus jne. Siihen kun saatiin selvyys niin tyttö koronassa. Siitä kun päästiin niin nuorin kipeänä ja korvatulehduksessa. Mies taas kipeänä. Nyt mies on reissussa 2 viikkoa ja minä näiden sankareiden kanssa kotona – nyt tyttö valittaa taas mahaansa ja varmaan täytyy taas käyttää päivystyksessä kun ei helpota vielä 3 päivän jälkeenkään. Tähän pohjalle monta vuotta kestänyt koronaschaiba ja sitä ennen vauva-aika ja sitä ennen monen vuoden lapsettomuushoidot. Tuntuu että minä olen jatkuvasti ainut tolpillani ja vastuussa. Kertokaa joku että olette selvinneet hullunmyllyistä ja että kyllä se oikeasti joskus helpottaa..
