Minulla on 12 vuotias tyttö ja 14 vuotias poika. He asuvat viikot äitinsä luona ja joka toinen viikonloppu meillä. Nyt tyttö on ilmoittanut useampana viikonloppuna, ettei halua tulla vaan olla kavereidensa kanssa kotona äidin luona. Äiti vetoaa siihen, ettei voi tuon ikäistä lasta pakottaakaan.
Olen yhdessä tytön kanssa jutellut, miten viikonlopuista saisi sellaisia, että meillekin olisi mukava tulla. Täällä ei kuulemma ole mitään vikaa, mutta kavereiden kanssa vaan on kivempaa. Kavereita on usein meillä yökylässä, mutta matkaa on sen verran, ettei ihan päivittäinen reissaaminen onnistu.
Mitä voin tehdä, ettei etävanhemmuus katkea kohta kokonaan?
Samanlaisten ongelmien kanssa pähkäilen. Olen viikonloppuisä ja yhteiset viikonloput on olleet mukavia ja olleet minulle hyvin tärkeitä. Nyt 16v poika on alkanut olla vain kavereiden kanssa ja ei ehdi ja kiinnosta enää tulla kun pikaisesti moikkaamaan. Yhteiset puuhat ja aika on jäänyt pois ja menee äidilleen(kotiin) yöksi myös meidän viikonloppuina. Itselle tullu hirveä ikävä ja tyhjyys elämään ja meinaa viikonloput mennä itkiessä
En osaa antaa muuta neuvoa kuin avunpyyntöä sosiaalitoimeen. Itselleni tuli heti mieleen että voisiko kyseessä olla vieraannuttaminen? Jos ydinvanhempi kannustaa tai jopa suosittelee olemaan kotosalla, tai jollakin tapaa lahjoo lasta olemaan menemättä etävanhemman luokse? Vieraannuttaminen voi olla salakavalaa ja lapset/lapsi voi alkaa skipata etävanhempiviikonloppuja selitellen asian mahdollisimman lempeästi. Todellisuudessa ydinvanhempi voi pitää lapsen puolta vetoamalla tämän oikeuksiin tai päätösvaltaan omissa asioissaa , mutta jos viikonloput on sovittu niin sovituissa asioissa pitää pysyä.
Tosin 16 vuotias on jo sen verran vanha että oma elämä alkaa enenevissä määrin kiinnostaa enemmän. On omia menoja ym. Ainoa mitä voit tehdä niin järjestää ehkä jotain yhteisiä hetkiä tai pitää yhteyttä puhelimitse. Ja varsinkin olla silloin läsnä kun sinua tarvitaan🤔
