Pulmani liittyy omiin ajatuksiini, ei niinkään todelliseen tilanteeseen. Olen pian ensimmäisen yön erossa juuri 1 vuotta täyttäneestä. Vauva jää isän ja kahden sisaruksensa kanssa kotiin. Olen poissa hieman yli vuorokauden. Isä on vauvalle läheinen, ja hoitanut myös nukutukset, kun en enää öisin imetä. Järjellä tiedän, että vauva pärjää vuorokauden ilman minua toisen vanhemman kanssa, mutta silti tilanne tuntuu ahdistavalta. Odotan hengähdystaukoa kovasti, mutta vauvan pärjääminen mietityttää niin, että olen jopa meinannut perua. Ajattelen, että vauva ikävöi tai suhteemme jotenkin kärsii. Vertaistukea?
