Mistä te olette saanut apua? En jaksa =(
Itselläni kolme lasta, 10, 15 ja 17. Etenkin kaksi vanhinta poikaa ovat todella haastavia tapauksia. Heille ei mikään kelpaa, koko ajan pitäisi olla antamassa rahaa tai ostaa jotain. Mitään ei olla valmiita tekemään sen eteen, koulut sujuvat huonosti ja kotona ei tehdä mitään. Mikään asia ei ole hyvin, ruoka ei kelpaa ja saan monta tuntia joka päivä kuulla miten kaikki on minun syytäni. Jompikumpi seuraa minua huoneesta toiseen ja haukkuu ja valittaa. Samalla tehdään kiusaa, kuten esim. äsken revittiin telkan johto seinästä kun yritin katsoa. Minä saan kaikki syyt aina vaikka joku muu olisi ”syyllinen”. Olen kyllästynyt puolustautumaan, kuuntelen vaan hiljaa ja yritän olla hermostumatta. Tuntuu että tarkoituksena on saada minulle mahdollisimman paha mieli. Kerran mm. sanottiin että minulle ei oltaisi niin ilkeitä jos olisin vähänkin parempi ihminen. Isäkin kuuluu perheeseen mutta hän on ikäänkuin rauhoitettu ja saa olla rauhassa. Lähtee usein pois paikalta kun ei jaksa kuunnella. Ja jos hän vaikka on unohtanut hoitaa jonkun asian on sekin minun syytäni. Välillä lapset liittoutuvat ja alkavat yhdessä sättiä minua. He alkavat muistella yhdessä mitä kaikkia ”virheitä” olen tehnyt. Nuorin lapsi ei ole ilkeä mutta muuten erittäin vaativa myös. Olen aivan puhki, mietin miten kauan jaksan ja lasken vuosia siihen kun he muuttavat kotoa pois. Välillä leikittelen ajatuksella että hankin itselleni oman asunnon ja jätän kaikki.
Keskimmäinen lapsemme, 14v poika on kasiluokan aikana muuttunut täysin eri ihmiseksi kuin mitä on pikku poikana ollut. Numerot laskeneet huimasti, wilmassa lähes päivittäin viestejä huonosta käyttäytymisestä tunnilla tai nukkumisesta tunnilla. Koulupsyykkarilta nuorisopsykologin luo ja nuorisopsykiatrian lääkärin luo. Heidän mielestä olisi ollut hyvä masennuksen vuoksi mennä jopa psykiatriseen sairaalaan, mutta pojan isä on sitä mieltä, että pojasta ei hullua tehdä. Kotona poika ei tee muuta kuin pelaa yöt tietokoneella tai näpyttää kännykkää. Minulle, omalle äidilleen poika ei puhu mitään muuta kuin pyytää kännykän välityksellä rahaa. Alan olla todella lopussa. Asia vaikuttaa myös isosiskoon ja pikkuveljeen. Emme voi ymmärtää miten joku on niin sulkeutunut. Sisarukset häpeävät pyytää kavereitaan meille kun veli ei puhu mitään kenellekään. Minulla ja miehelläni alkaa välit kiristyä koska mieheni ei halua asettaa rajoja pojalle. Hän on sitä mieltä että kaikki ihmiset eivät vain ole samanlaisia.
Vanhemmat voivat vaatia teini-ikäiseiltä asiallista ja kohteliasta käytöstä. Lapsille ja nuorille annetaan kotona usein liikaa periksi ja heiltä ei vaadita mitään. Jos teini saa käyttäytyä epäkohteliaasti ja rumasti vanhempiaan ja sisaruksiaan kohtaan, hän oppii, että ruma käytös on hyväksyttävää ja sallittua. Epäasialliseen ja huonoon käytökseen on aina puututtava. Ilkeää ja piittaamatonta käytöstä, kotitöitten laistamista, sisarusten kiusaamista, ovien paiskomista, kiroilua, huutamista, haistattelua, nimittelyä, valehtelua, kotiintuloaikojen tahallista rikkomista, kotoa karkailua, koulusta pinnaamista, päihdekokeiluja ja kaupoista näpistelyä ei tarvitse hyväksyä.
Samassa perheessä sisaruksilla voi olla hyvin erilainen murrosikä. Vanhemmat asettavat kotona rajat ja säännöt ja ovat vastuussa lapsen ja nuoren kotikasvatuksesta. Käyttäytyminen ja tavat opitaan kotona. Lapsen luonne ja persoona vaikuttavat lapsen tapaan reagoida asioihin. Koulu, ystävät, harrastukset, asuinympäristö ja kaveripiiri vaikuttavat lapseen ja nuoreen. Väärä kaveripiiri vie nuoren nopeasti huonoille teille. Jos teinin kanssa on hankalaa, niin vanhempien tulisi pyytää rohkeasti apua esimerkiksi kouluterveydenhuollosta, perhekeskuksesta tai seurakunnan nuorisotyöntekijöiltä. Yksin ei kannata jäädä.
Kylläpä tuosta viimeisestä kommentista jää paha maku suuhun. Tuollaiset tärkeilevät ohjeistajat ovat kai sitä varten, että kaikkensa yrittävät vanhemmat tuntisivat itsensä vieläkin huonommaksi ja epäonnistuneeksi. Hänellä ei selvästikään ole pienentäkään käsitystä siitä mistä oikeasti on kyse.
Löysin tämän keskustelun , kun etsin vertaistukea erittäin vaikean ja haastavan tyttären kanssa elämiseen. Tytär on nyt 15v , saanut koko ikänsä kaiken mitä halunnut, saa harrastaa mitä haluaa ,hänen harrastuksissaan ollaan oltu aina todella aktiivisesti mukana. Hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita, en keksi MITÄÄN oikeaa asiaa, mistä hän voisi olla vanhemmilleen jotenkin epäkiitollinen. Hänellä on ongelmia sosiaalisissa suhteissa nyt murrosiässä, hän kokee itsensä rumaksi jne. Paljon ikäviä ajatuksia itsestä. Olen yrittänyt saada hänet avun piiriin, mutta kieltäytyy kaikesta avusta. Hänellä on ollut masennusta ja ahdistusta on koko ajan mikä ilmenee esim. mutismina. Sosiaaliset tilanteet on hänelle hyvin vaikeita, hänen on vaikea puhua kenellekkään. Muutama hyvä ystävä löytyy kenen kanssa hänen on helppo ja hyvä olla. Sanoisin etä tyttö on erityisherkkä ja introvertti. Ongelmana on , että minä saan äitinä KAIKEN raivon ja ikävät tunteet niskaani. Hän haistattelee ja toivottaa minut v-tuun. Käyttäytyy todella törkeästi ihan ei minkään takia. Jos satun esim.puhumaan hänelle väärässä paikassa missä on muitakin. Myös pelkkä läsnäoloni esim. harrastuksissa on hänen mielestä syvältä. Olen tosiaan koko elämäni tehnyt hänen eteensä kaiken, hän on saanut kaiken materiaalisen mitä haluaa. Silti arvostus täysin nolla. Tämän päivän haistattelun jälkeen minulla meni totaalisesti kuppi nurin ja kirjoitin hänelle viestin, jossa kerroin että kaikki kuskaaminen joka paikkaan loppuu, menköön bussilla, rahat otin häneltä pois tililtä, yksinkertaisesti kaikki se paapominen loppuu , mitä hän on kokenut koko elämänsä. Jospa saisi vähän miettimään ja arvostamaan sitä kaikkea mitä hänen eteensä on tehty. Veljensä on täysin eri maata ja osaa olla kiitollinen kaikesta mitä on saanut ja mitä saa. Muutenkin paljon pehmeämpi luonne. En tiedä mitä tämän tytön kanssa pitäisi tehdä. Menestyy koulussa super-hyvin , samoin harrastuksissa. Elämä on mallillaan. Hän elää kyllä kahta kotia eli olemme isänsä kanssa eronneet jo yli 10 vuotta sitten, mutta moelmmissa kodeissa hän elää hyvää ja kaikinpuolin vaurasta elämää. Olen vaan täysin neuvoton ja toisaalta äärimmäisen vihainen tämän ”kiinan keisarin” käytöksestä enkä tiedä mikä auttaisi.. Kun ei auta nätti puhe ja ymmärrys ainakaan.
”Tytär on nyt 15v , saanut koko ikänsä kaiken mitä halunnut, saa harrastaa mitä haluaa ,hänen harrastuksissaan ollaan oltu aina todella aktiivisesti mukana.”
”Ongelmana on , että minä saan äitinä KAIKEN raivon ja ikävät tunteet niskaani. Hän haistattelee ja toivottaa minut v-tuun. Käyttäytyy todella törkeästi ihan ei minkään takia. Jos satun esim.puhumaan hänelle väärässä paikassa missä on muitakin. Myös pelkkä läsnäoloni esim. harrastuksissa on hänen mielestä syvältä. ”
Millaiset lastenkasvatusperiaatteet ja säännöt teillä on kotona? Kuulostaa siltä, että lapsi on saanut kasvaa vailla pitäviä rajoja ja sääntöjä ja hänellä on liikaa päätösvaltaa. Koti näin? Millaiset lastenkasvatusperiaatteet lapsen isällä on? Laittaako isä tyttärelle pitävät rajat vai saako tytär käyttäytyä isänsä luona ihan miten haluaa?
Vanhemman EI tarvitse kuunnella murrosikäisen lapsensa raivoamista, haistattelua ja vi##uilua ja sietää lapsen törkeää käytöstä. On tärkeää sopia ja pitää kiinni turvallisista rajoista yhdessä toisen vanhemman kanssa. On lapsenkin etu, että äiti ja isä ovat vanhempina ja kasvattajina pääosin samaa mieltä kodin rajoista ja säännöistä. Hakekaa tarvittaessa ammattiapua esimerkiksi kouluterveydenhoitajan kautta.
Hei,
Varsinkin nimim. Kaikkensa antanut, kirjoituksessasi on paljon samaa, mitä omassa tilanteessani. Olen ihan pian 15-vuotiaan nepsytytön uupunut äiti. Tilanne on luisumassa aivan käsistä meidän perheessä, tytön raivoavan käytöksen vuoksi.
Olisi mukava vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa. Löysin myös tämän keskusteluketjun, kun etsin vertaistukea tilanteeseen. Miten saataisiin kontakti, olisiko kiinnostusta esim. Wa-ryhmään?
Hei,
Olen 28 vuotiaan tytön äiti, joka selvisi murrosikäisen tyttärensä syömishäiriövaiheesta. Monta asiaa tekisin toisin, mutta sen opin, ettei vanhemman tarvitse olla yli-ihminen. Tärkeintä on osoittaa lapselle, ettei rakkaus muutu eikä vanhempi luovuta. Niinkuin joskus olen sitä kuvannut: seiso tukevasti haara-asennossa, polvet hieman koukussa ja ota vastaan, mitä tulee. Jousta jaloilla, ettei törmäys vahingoita. Osoita ymmärrystä, mutta kaikkea ei tarvitse sietää. Sano se!
Kysy, Miten hän toivoisi sinun käyttäytyvän? Ja vastaavasti kerro, miten sinä toivoisit hänen käyttäytyvän? Voisitteko sopia käytössäännöistä näin? Pitäkää sopimuksesta kiinni! Aina voi muistuttaa lasta ympäröivästä maailmasta, jossa huonolla käytöksellä saa osakseen huonoa käytöstä. Huono käytös on kuin kiroilu: kun siihen tottuu, se lipsahtaa silloinkin, kun itse ei sitä haluaisi. Ja se, jos mikä, on noloa ja joskus myös vaarallista.
– huolehdi hyvinvoinnistasi ja jaksamisestasi
– tee juttuja muiden lastesi kanssa
– älä peru sovittuja juttuja, jos mahdollista
– vaadi, vaikka esim odottamalla hänen huoneen oven takana
– ole luova, keksi uusia keinoja tehdä asioita
– tee perheen kanssa oleminen houkuttelevaksi
Jossain näissä viesteissä murrosikäiset pojat haukkuivat äitiä ja isä antoi sen tapahtua poistumalla paikalta. Tämä on hyvin hälyyttävää! Pojat oppivat mallin, miten voi kohdella naista, ihmistä, tässä tapauksessa äitiä. Isän tulisi puuttua poikien käytökseen, olla ehdoton ja hyvä esimerkki, miten naisia, puolisoa kohdellaan. Ja äiti voisi lopettaa joksikin aikaa ruoka-, pyykki- ja siivouspalvelut: tekisi vain itselle ruokaa, pesisi vain omat vaatteet, siivoaisi vain minimin, omat alueet ja tekisi, mikä itsestä on kivaa. Jos tällaiset herättelyt eivät auta, etsisin ammattiapua.
Yksin ei tarvitse selvitä! Hakekaa apua! Niin mekin teimme! Kyllä tekin selviätte!
Sinä, joka kaipailit vertaistukea:
”Olisi mukava vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa. Löysin myös tämän keskusteluketjun, kun etsin vertaistukea tilanteeseen. Miten saataisiin kontakti, olisiko kiinnostusta esim. Wa-ryhmään?”
Voisimmeko vaihtaa yhteystietoja?
Kaipaisin vertaistukea.
Minulle saa kirjoittaa sähköpostia, jos kaipaat vertaista!
[sähköpostiosoite poistettu]
***
Hei!
Julkaisemme yhteystietoja ainoastaan Vanhempainnetin keskustelupalstan ”Uusia ystäviä” -palstalla. Löydät ”Uusia ystäviä”-palstan etusivulta https://www.mll.fi/keskustelut/, kun skrollaat sivua alaspäin.
Ystävällisin terveisin
Vanhempainnetin ylläpito
Voi Luojan kiitos, että en ole tehnyt lapsia. Minua on haukuttu vialliseksi, laiskaksi, itsekkääksi, lastenvihaajaksi jne. Ihan vaan sen takia, kun en ole tuntenut tarvetta lisääntyä. Olen onnellinen lapsettomana. Voimia teille!