Lapseni (poika) aloitti ekaluokan tänä syksynä. Perusluonteeltaan hän on iloinen ja mukava. Hän ei kuitenkaan ole löytänyt kavereita koulussa ja ip- kerhossakin häntä on yritetty sulkea pois leikeistä. Poika on verkkainen toimissaan ja motorisesti hieman kömpelö ja jää usein esim kulkiessaan tutkimaan ja ihmettelemään kaikkea ympärillä olevaa. Rajuista leikeistä ei tykkää vaan leikkii mielellään rauhallisia leikkejä. Hänelle on lyöty otsaan leima : ”Luokan hitain” Hän on älykäs. Lukee, kirjoittaa ja laskee ja on erittäin musikaalinen. Elikkä kiinnostuksetkin ovat suuntautuneet älyllisempään suuntaan liikunnallisuuden sijaan. Toki lähtisi mukaan pelaamaan jos vaan pääsisi.Ilkeät kommentit osaamatomuudesta ovat johtaneet siihen ettei enää tarjoudu mukaan. Koulussa välitunnilla ei ole kavereita vaan viettää aikansa yksin.
VAnhempana näen jo tämän eristämisen kiusaamisena, vaikka poika ei ehkä itse niin osaa edes ajatella. Sydän särkyy, koska en tiedä mitä voisin tehdä asialle. Vertaisryhmä on tärkeä lapsen normaalille kehitykselle. Miten pojan käy, kun ei tunne olevansa kelpaava???
Hei,
tiedän hyvin kuinka paljon vanhempien mieltä tällainen asia painaa. Tyttäreni aloitti koulun koulussa, jonka muut oppilaat tunsivat toisensa jo eskarista. Tyttö on ihan sosiaalinen mutta uusiin lapsiin tutustuminen on aina ollut vaikeaa. Nyt hän kertomansa mukaan on suurimman osa välitunneista yksin. Olen yrittänyt neuvoa ( ehkä välillä liikaan painostanutkin) menemään muiden joukkoon. On muutaman nkerran kysynyt mutta tullut torjutuksi.
Olen ihan ihmeissäni miten siirtymä eskarista koulumaailmaan voi olla näin raju. Varsinkin tytöillä tuntuu olevan hyvin tarkasti rajatut kuppikunnat.
Tyttö itse ei halua, että puuttuisin asiaan. Opettajan kanssa olen hiukan asiaa sivunnut mutta tuolloin en oikein tietänyt koko kuvaa ( eikä kouluakaan oltu käyty kovin kauaa). Mitä asiassa kannattaisi tehdä? Ehdotin, että soittaisimme jollekin tytöistä ja pyytäisimme kylään. Vai olisiko kuitenkin parempi tukea tyttöä ottamaan ”ensiaskel” ystävyyteen?
Sinua pojan äiti kehoittaisin ehdottomasti puhumaan opettajan ja ip-kerhon vetäjien kanssa. Toivotaan, että lapsemme saisivat muutaman hyvän ystävän!
Tiedän kuinka lapsen eristäminen huolestuttaa – ja syytä onkin huolestua. Poikani ensimmäinen luokka alkoi juuri kuvailemallasi tavalla. Hänkin on akateemisesti suuntautunut, mutta liikunnallisesti muita heikompi.
Ymmärsimme kotona tilanteen, vasta kun ongelma oli muuttunut vakavaksi. Yritimme kyllä puhua luokanopettajalle ulkopuoliseksi jättämisestä ja ilkeistä kommenteista jo ensimmäisen luokan syksyllä. Hänen kantansa oli se, että lapsemme on sosiaalisesti lahjaton ja epäempaattinen ja että muut eivät syrji häntä, vaan kyse on lapsemme sopeutumattomuudesta. Aika pian luokanopettaja myös alkoi epäillä poikamme älykkyyden tasoa. Koulun järjesti lapsellemme älykkyystestit, joihin suostuimme. Testien mukaan poikamme oli hyvin älykäs kaikilla älykkyyden osa-alueilla. Paitsi sosiaalisesti – siinäkin keskitasoa. Tuloksesta huolimatta tuossa koulussa opettajat loppuun asti perustelivat poikamme huono asemaa lapsiryhmässä sillä, että hän on sosiaalisesti kyvytön toimimaan ryhmässä. Palavereissa koulun edustajien kanssa poikaani kuvailtiin jatkuvasti mm alisuoriutujaksi, yhteistyöhaluttomaksi jne. Koulupsykologin mielestä lapsemme piti lähettää keskussairaalan psykiatriselle osastolle tutkittavaksi. Käytännössä tämä tarkoitti ADHD, ADD, Asperger- epäilyjä ja lisäksi epäilyä siitä, että perheellämme on kasvatus- tai muita ongelmia. Tutkimuksissa pyörimme muutaman vuoden ja kouluyhteisössä poikani tilanne huononi koko ajan.
Saimme katkaistua tilanteen siten, että vaihdoimme poikamme toiseen kouluun. Hän on ollut nyt uudessa koulussa pari vuotta. Alusta asti uusi koulu on sujunut erittäin hyvin. Sekä lapset että opettajat ovat hyväksyneet poikamme joukkoonsa kivasti. Pojallamme on ensimmäisestä kouluviikosta asti ollut kavereita. Myös akateemisesti hän pärjää kiitettävästi. Jopa aikaisemmin painajaisunia tuottaneet liikuntatunnit sujuvat nyt niin, että muut hyväksyvät hänet mukaan. Liikunnanopettaja on myös nähnyt ekstravaivaa, jotta poikamme on päässyt myös nauttimaan onnistumisista urheilussa.
Opin poikani kiusaamisvuosista kolme asiaa, josta saattaa olla sinullekin hyötyä. Ensinnäkin, asia kannattaa ottaa puheeksi luokanopettajan kanssa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jos luokanopettaja on yhtä kyvykäs kuin poikani nykyinen opettaja, hän varmasti pystyy vaikuttamaan luokan ilmapiiriin myönteisesti ja tukemaan lastanne pääsemään ryhmään mukaan. Jos hän taas ei ole, saatte sen nopeasti selville ja voitte ryhtyä muihin toimenpiteisiin.
Toiseksi ,luota omaan käsitykseesi lapsesi tilanteesta ja kyvyistä. Koulun tarjoama tuki (erityisopetus, tutkimukset jne) kannattaa ottaa vastaan, jos se näyttää auttavan. Sopiva tarkastelujakso voi olla esim yksilukukausi. Mutta jos koulun antama tuki ei paranna lapsen tilannetta, pitää kokeilla jotakin muuta. Joskus voi jopa käydä niin, että hyvää tarkoittavat tukitoimet pahentavat tilannetta.
Kolmanneksi, ongelman kanssa ei kannata odottaa liian pitkää aikaa. Pitkittyminen saattaa vaikeuttaa lapsenne asemaa niin, että koulunvaihto tms vaikeutuu. Lapsen saama maine kun liikkuu opettajien välityksellä muihinkin kouluihin.
Asia on hankala mutta toivoa on. Meille koulun vaihto oli – vaikkakin suuren taistelun tulos – erittäin positiivinen asia. Poikamme on saanut takaisin ihmisarvonsa ja on taas aidosti iloinen oma itsensä.
Hei Sara,
koulun alkaminen on iso asia koko perheelle. Minusta on hienoa että olette poikanne tukena ja kannustatte koulun alkua. On Ikävää jos heti alkaa oppilaiden kesken syrjiminen. Koulukiusaamisesta on ollut paljon keskusteluja joten kannattaa heti ottaa opettajaan yhteyttä ja kertoa huolenne. Kun alussa tartutte heti asiaan saatte sen korjattua ja ehkäistyä tulevien vuosien ongelmat. Poikaa kannattaa tukea harrastuksiin joka kasvattaa itsetuntoa ja rohkeutta selviytyä ongelmista. Onko paikkakunnalla esim. shakkikerhoa joka voisi sopia ekaluokkalaisellenne. Siinä saattaa päästä matkustelemaan ja kilpailemaan samanhenkisten kanssa. Toivottavasti asianne selkeytyy ja poika pääsee nauttimaan koulusta ja sen tuomista uusista asioista
Kiitos ystävällisistä ja kannustavista vastauksista. Asia on otettu puheeksi koulussa. Opettaja onneksi on ymmärtäväinen ja ip:ssäkin on puututtu ilkeisiin kommentteihin. Poika on liittynyt palloilukerhoon ja löytänyt rinnakkaisluolkalta kaverin, sama poika käy ip kerhossakin. Erityisopettaja aloittaa koulussa poikaryhmän, johon on otettu poikia, joilla on ollut ongelmia kaverien löytämisessä. Yksi poika erityisesti on ottanut poikamme silmätikukseen ja hän onkin nyt suurennuslasin alla ja saa palautetta mikäli syyllistyy kiusaamiseen. Poikamme pääsi toimintaterapeutin arvioon, jonka perusteella hän saattaa saada toimintaterapiaan maksusitoumuksen. kaikki mehdolliset tukitoimet otamme vastaan, mitä käytettävissä on. Luultavasti parin vuoden sisällä muutamme paikkakunnalta pois, joten koulun vaihto tulee eteen jossain vaiheessa. Huoli on vielä välillä, mutta poika onneksi on tasapainossa, vähän väsynyt vain välillä.