Ekaluokkalaisemme on vilkas ja eläväinen, toisaalta tavattoman herkkä. Nukkuu yhä vieressämme ja pelkää yksinoloa. Kavereiden kanssa hän on hassuttelija ja lähtee raisuimpiinkin leikkeihin mukaan. Viime aikoina hän on alkanut ”tunnustaa” kaikenlaista pientä : milloin näyttänyt keskaria jollekin, milloin mitäkin. Eli periaatteessa luvatonta ja tuhmaa – hänen luokallaan on paljon raisuja poikia ja leikit ovat välillä hyvinkin villejä. Peppujuttuja ja pallijuttuja vilisee poikien puheissa, ja varmasti myös leikitty jotain lääkärityyppisiä leikkejä. Poikani lähtee näihin mukaan ja sitten kotona kaduttaa. Hän on aika yllytysherkkä ja tykkää kaikesta hassuttelusta eikä malta olla lähtemättä mukaan tyhmiinkin juttuihin. Jotkut tunnustukset juontavat eskari- ja päiväkotiaikaan asti jolloin milloin mitäkin pientä tuhmuutta oli tullut tehtyä.
Nämä tunnustukset ovat alkaneet lisääntyä ja samalla poika kertoo, että tulee pahoja ajatuksia joista ei pääse eroon. Meillä on sukurasituksena monenlaisia mielenterveysongelmia, ja olen hyvin läheltä seurannut lähiomaista jolla ollut aikanaan paljon pakkoajatuksia ja ahdistuneisuutta ja jotka pahenivat vakavaksi sairaudeksi. Siksi tietenkin huolettaa kun oma lapsi kertoo että mieleen tulee pahoja ajatuksia. Ajatukset tulevat mieleen etenkin iltaisin väsyneenä.
Hei!
Minusta kuulostaa tutulta, mielestäni ei ole syytä huoleen! Tuossa iässä kovasti mietiskelee oikean ja väärän rajoja, ja miksipä niitä ei vähän turvallisesti testaisikin. On hienoa, että hän uskaltaa ”tunnustaa” myös huonompia juttuja, ei kannata kovasti tuomita niistä, vaan antaa lapsen pohtia ja olla keskustelukaverina. Hyvä, että omalle vanhemmalle pystyy kertomaan myös niitä huonompia juttuja ja voi luottaa, että saa ymmärtävää tukea! Myös se kuulostaa tutulta, että illalla väsyneenä huonot ajatukset hiipivät mieleen, silloin yleensä on jäänyt meillä ainakin himpun liian myöhäiseksi nukkumaanmeno ja lapsi päässyt vähän liian yliväsyneeksi (sillä lapsellekin joskus perustelen miksi tulee pahoja ajatuksia mieleen). Siinä oman vanhemman tuki on paikallaan, iltasatu ja iltajuttelu, ja lapsi tulee kannatelluksi huolien yli nukahtamaan ja heräämään paremmalla mielellä seuraavaan päivään. Mukavalta kuulostaa poikasi!
Lämmin kiitos vastauksestasi!
Nämä tunnustukset ovat jääneet vähemmälle joten oli varmasti jokin vaihe. Hiihtolomalla sai huilata joten varmasti myös koulu väsytti. On tosiaan hyvä että uskaltaa kertoa meille vanhemmille jutuista, ja ollaan niistä juteltu – joitakin höpsöimpiä tunnustuksia ollaan kuitattu huumorilla ja olen kertonut, että kaikki pienet lapset tekevät hassuja ja kiellettyjäkin juttuja ja se kuuluu asiaan. Nykyisin tunnustuksia tulee huomattavasti vähemmän ja ne liittyvät lähinnä siihen että on nähnyt pelottavia ohjelmia tai yotube-videoita (mummulassa on ollut sallivampi ja tietämättömämpi suhtautuminen youtubeen mutta se on nyt pannassa sielläkin). Oikein mukavaa kevättä!
