Ekaluokkalaiseni viihtyy kaikista parhaiten omissa oloissaan askarrellen ja piirtäen tai sisarusten kanssa leikkien. koulussa viettää välitunnit yhden tai kahden tytön kanssa. joskus sanoo, että on ollut omasta aloitteestaan jopa yksin kun haluaa katsella toisten touhuja eikä niin kiinnostunut aina niistä leikeistä. Ei tunnu yhtään kärsivän tästä. On hiljainen ja ujo koulussa, mutta kotona touhukas ja puhelias, tykkää koulunkäynnistä kovasti. aina ollut tällainen yksin viihtyvä. Onko keneläkään tällaisesta kokemusta. Äidin huoli on suuri, että jää yksin aina. Vaikka ei siitä niin kärsisikään.
Hei!
Siis… jää yksin ja on yksin?!
Missä?
Jos omalla lapsellani olisi asiat noin, pomppisin ilosta!
Teillä on kotona sisaruksia ja koulussa edes 1 kaveri.
Mistä olet OIKEASTI huolissasi?
Meidänkin tyttömme on aika paljon yksin. Olen itse hyvin sosiaalinen luonne ja niin olen ajatellut tyttömmekin olevan. Ennen kouluikää sai helposti kavereita, mutta on ollut vaikeuksia solmia pitkäaikaisia kaverisuhteita. Koulussa joskus hän ei halua mennä välitunnille koska ei ole kaveria. Yksi kaveri on ja tyttö välillä oikein ripustautuu häneen. Kyllä minua huolestuttaa tilanne. Onneksi kotona leikkii sisarusten kanssa todella paljon.
Kiitos vastauksista! Olen nyt ajatellut, että kun lapsella tosiaan on näitä sisaruksia melkein samanikäisiä, niin ehkä hän tosiaan ei kaipaa sitä muuta seuraa niin paljon, kun kotona on aina leikkikavereita. ja kun ei ole edes niin seuranhakuinen. Sitä vaan huolehdin, että jää siellä koulussakin joskus vielä yksin kun on enemmän seurailija ja suurin osa paljon rohkeampia ja vilkkaampia. Mutta kai se turha on huolehtia etukäteen, kun on kerta nyt tyytyväinen ja edes yksi kaveri jonka kanssa leikkii. Mukava olisi kuulla lisääkin kokemuksia.
Oma ainut lapseni (tyttö) on ollut koulussa, kotona ja kaikki loma-ajat ja viikonloput vain äidin, joskus mummin kanssa. Sisaruksia ei ole. Serkkupoikia satojen kilometrien päässä.
Lapsen isä ei ole koskaan ollut halukas tekemään mitään yhteistä lapsensa kanssa.
Tyttö on kyllä oppinut paljon hyödyllisiä asioita ja liikkumaan paikallisella. Mutta äitinä lopetin leikkimisen tytön ollessa 10 v.
Oli hän päiväkodissa 3-6 vuotaana, kouluun saakka siis. Päiväkodissa oli paljonkin kavereita.
Jostain syystä kotonamme ei käy ketään. Kaikki muut synttärit, paitsi ekan luokan on menneet kouluaikoina minun ja äitini kanssa. Kummitkin muuttivat vuosia sitten töiden perässä muualle.
Hei kutosluokkalaisen äiti!
Ymmärsinköhän nyt oikein ,että sinä äitinä olet lopettanut leikkimisen 10-vuotiaana?Siis tarkoitatko,että olet kieltänyt lastasi leikkimästä 10-vuotiaana?Jos näin,miksi ihmeessä?Lapsen täytyy antaa olla lapsi ja leikkiä niinkauan kuin hän itse haluaa ja tarvitsee.
Jokainen lapsi on yksilö ja lapset jotka ovat luovia,osaavat käyttää mielikuvitustaan,ovat taiteellisia uskaltavat leikkiä ikätovereitaan myöhempään,ja hyvä niin.
Suosittelen tutustumaan vaikkapa netin kautta Blythe,Pullip yms.nukkeja harrastaviin nuoriin ja aikuisiin.
