Kaikki ilmeisesti alkoi ekalla kun opettaja vaihtui 8 kertaa sen vuoden aikana ja tokallakin 2kertaa. Syrjimistä ja leikistä jättämistä päivisin. Ja edelleen. tyttö viettää aikaa enemmän yksin kuin kavereiden kanssa. Olen todella huolestunut. Tyttö käy kuraattorilla jo kolmatta vuotta ja käytiin perhenlassakin mutta sekin loppui ohjaajan loppuun palamisen vuoksi. Joka hemmetin aamu itkien tyttö lähtee kouluun. sanoo että ressaa kaikki ja väsyttää. Tiuskii ja huutaa. Ehkä ollaan joskus jätetty huomiotta kun nyt huutaa ja yrittää saada huomiota. Olen yrittänyt antaa huomiota ja keskustella ja olla yhdessä ” tyttöjen” kesken äiti ja tytär. Kavereita on muutamia mutta pettyy joka kerta kun kaveri läåhtee tai kun tulee kolmas kaveri leikkiin ja jää syrjään. Sitten se tiuskii kavereille jotka ei ymmärrä. Hänellä on harrastuksia. Ratsastus. ja kun hän on vielä pelokas ja ujo niin ei sekään aina onnistu kun pelkää hevosta. Mulla on keinot vähissä. Mitä teemme. Varmaan murros ikäkin on tulossa. mutta huoli on syrjäytymisestä ja masentumisesta. Olen hyvin huolissani.
Todella ikävä kuulla, että tyttärenne joutuu lähtemään joka aamu itkien kouluun, on stressaantunut ja väsynyt. Vaikuttaa siltä, että kolme vuotta kuraattorin luona käyntiäkään ei ole asian laitaa parantanut.
Syrjiminen ja leikistä jättäminen ovat kiusaamista. Miten koulu on näihin puuttunut? Ovatko kiusaajat tiedossa, ja onko heidän ja heidän vanhempien kanssa otettu asia esiin? Mitä opettaja ja rehtori ovat asian korjaamiseksi tehneet? Koululla on vastuu siitä, että kouluaikana tapahtuva kiusaaminen saadaan loppumaan.
Ujous ei ole heikkous tai ominaispiirre, josta jotenkin pitäisi erityisesti pyrkiä pois. On kyllä tärkeää, että turhasta pelokkuudesta tyttäresi pääsisi eroon, jotta hän vapautuisi luomaan hyviä kaverisuhteita – ja myös nauttimaan ratsastuksesta! Miten voisit kannustaa häntä olemaan rohkea, vaikka onkin perusluonteeltaan ujo?
On tärkeää ja hienoa, että kannat huolta tyttärestäsi. Jatka ihmeessä ”tyttöjen” juttujen tekemistä ja keskusteluja, ja vahvista hänessä sitä tunnetta, että hän on arvokas ja riittävän hyvä juuri sellaisena kuin hän on. Kannustaisin sinua olemaan myös aktiivinen opettajaan ja tarvittaessa rehtoriin, jotta kiusaamiseen puututaan ja se loppuu.
Voit myös olla nimettömänä ja luottamuksellisesti yhteydessä MLL:n Vanhempainpuhelimeen (0600 12277), tai voit kirjoittaa meille kirjeen, johon saat vastauksen. Puhelinpäivystysajat ja kirjeen kirjoitusohjeet löytyvät täältä MLL:n nettisivuilta.
Heippa! Kuulostaapa tutulta! Meijän tokaluokkalaisella on sama ongelma tuon kouluun menon kanssa. Kauhea hysteerinen itku, ettei halua kouluun. Ekalla luokalla oli 7 opettajaa, sijaiset mukaan lukien ja tokalla nyt kaksi opea. Kavereita tytöllä on koulussa ja vapaa-ajalla, ratsastaa myös ja tykkää siitä hirveästi! Suurin ongelma meillä on saada tyttö kouluun suosiolla. Me emme voi olla aina mukana koulussa, menee sinne ihan ok jos jompi kumpi vanhempi on mukana. Tuntuu, että tytöllä jää päälle tuo pelko, vaikkei koulussa enää olekaan mitään varsinaista syytä tälle pelolle. Isä lupasi viedä ja hakea koulusta, kun lyhyt koulumatka pelottaa, muttei sekään auta. Itkua vääntää silti. Mitään ihmeellistä ei ole sattunut kotonakaan. Koulussa on levotonta ja koko koulun alku on ollut haasteellista. Itse ahdistuu vanhempana kun ei tiedä miten auttaa lastaan. Kouluun kun on mentävä, ei auta muu!Ja jollei koulussa käy, ni kaveritkin kaikkoaa pian. Olen myös peloissani, kun en todellakaan tiedä miten auttaa lastani! Olemme käyneet kerran psykologin juttusilla ja seuraava aika on tammikuulle. Sitten olen käynyt erityisopettajan ja rehtorin puheilla ja koittanut saada koulupsykologiin yhteyden.Tämä hysteerinen itku alkoi n.kaksi viikkoa sitten. Sitä ennen meni kouluun ihan mukisematta. On tämä raskasta. Tsemppiä teillekin saman asian kanssa painiessa!
-myös huolestunut äiti
Hei 9-vuotiaan tyttären äiti! Kiitos, että kirjoitit huolestasi. Olet oikeassa, tyttäresi on tulossa varhaisteini-ikään, joten tiettyjä murrosiän oireita saattaa jo ilmetä.
Kuulostaa siltä, että koulu ei ole lähtenyt rullaamaan jatkuvista opettajavaihdoksista johtuen parhaalla mahdollisella tavalla. Tilanne on ollut tietysti sama kaikille saman luokan oppilaille, mutta lapset reagoivat muutoksiin varsin eri tavoin. Kerroit, että tyttäresi on ujo, joten hän on varmasti erityisen herkkä ja kaipaa ihmissuhteisiin pysyvyyttä, jotta luottamus pääsee heräämään. Sama pätee kaverisuhteisiin. Ujo ja pelokas lapsi viihtyy paremmin pienessä porukassa, mieluusti ehkä yhden kaverin kanssa, kuin isossa ryhmässä. Onko tyttärelläsi muita kiinnostuksen kohteita kuin hevoset ja ratsastus? Joitain asioita, joista huomaisit, että hän ilahtuu tai kiinnostuu erityisesti?
On hienoa, että teillä on äiti-tytär -juttuja yhdessä. Ne yhdessä vietetyt hetket kantavat kauas, vaikkei murroiän aikana ehkä yhteistä säveltä kaikkiin asioihin löytyisikään. Sanot olevasi huolissasi tyttäresi masentumisesta. Sinun kannattaa varmasti olla yhteydessä myös kouluterveydenhoitoon ja koulupsykologiin, jos tuntuu, ettei koulukuraattorikäynneistä ole ollut riittävää apua.
Moi,
onpa tutunkuulloista, meillä 11-v. tyttö ja myöskin stressaantunut kouluun lähdöstä. Teeskentelee sairasta, ettei tarvitse mennä kouluun. Yrittää leikkiä porukassa, mutta sitten potkitaan ja jätetään yksin. Meillä vielä isällä todettiin syöpä viime vuoden lopulla, joten tyttö tarvitsisi kaverien tukea, mutta ei. Kaverille kun kerrottiin, että isällä on syöpä, niin sitten tämä kaveri kertoi sen koko luokan tytöille. Niinpä nyt pelätään että se tarttuu ja meillä ei tulla koulun jälkeen leikkimään.
Yritän tukea tyttöä parhaani mukaan, mutta en voi paikata äitinä kavereiden kaipuuta.
mitä tehdä ???