Heissan ihmiset,
Meillä on 8v. vilkahko pikkupoika, jolla virtaa riittää. Vähän Vaahteramäen Eemeli tyyppinen henkilö. Voi tehdä periaatteessa mitä vaan, emmekä ole yllättyneitä. Toisaalta kiltti ja kohtelias, mutta päähänpistot voi olla mitä vaan.. Poika harrastaa jääkiekkoa. Treenejä on arkisin kahtena päiväna + viikonloppuisin.
Ongelmana meillä on, että jäbä viihtyisi aina vaan kavereiden kanssa. Nyt ongelmaksi on tullut, että hän jättäisi aika usein harrastukset väliin, jotta pääsee kavereiden kanssa ulos. Tällöin hän ei olevinaan ”jaksa” mennä treeneihin. Usein ”jaksaminen” on läpinäkyvää, mutta välillä rajanveto on vaikeaa. Jos ei oikeasti jaksa mennä harrastukseen, niin emme haluaisi pakottaakkaan. Toisaalta jos nyt jättää kavereiden takia harrastukset, miten saamme hänet harrastamaan enää yhtään mitään muutaman vuoden kuluttua?
Nyt kaivattaisiin kovasti vinkkejä miten ratkoa asiaa?
Ajattelimme itse, että jos ei jaksa mennä treeneihin, ei jaksa olla kavereidenkaan kanssa. Mutta onko tämäkään järkevää, Onko parempia vinkkejä?
Poika saa myös aika helpolla raivareita ja suuttuu meille, jos hänelle suututaan, kun on tehnyt väärin. (kun hänen nimenomaan pitäisi olla nöyrää poikaa ja ”myöntää” virheensä)
Onko lukemisvinkkejä asiaan liittyen?
Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Heippa, varmaan ihan yleinen ”ongelma”. Ainakin itse olemme joutuneet patistamaan ja suostuttelemaan treeneihin. Kokeilussa nyt että treeneistä saa puoli tuntia peliaikaa pelikonsoleilla. Peleistä ja turnaksista tunnin peliaikaa. Monesti kumminkin pojat haluavat pelata pelejä kavereidensa kanssa. Toivotaan että edes hieman helpottaisi. Lisäksi kannataa sanoa että jos on luvannut mennä treeneihin niin tunti ennen ei enää voi perua. Valmentajilta tullut tieto.
Lisäksi sanoin että jos tästä tulee tapa että tapellaan ennen treeneihin lähtöä niin voi koko harrastuksen lopettaa. Pitää sitten keksiä joku toinen harrastus tilalle.
Hei,
Meillä on asia ratkaistu niin, että ellei jaksa mennä treeneihin, niin ei jaksa olla kaverin/kavereiden kanssa. Silloin tarvitsee rauhoittumista ja lepoa kotona. Aika nopeasti loppui väsymykseen vetoaminen.
Meillä myös urheileva poika ja olemme sopineet ne päivät viikossa, kun ei ole treenejä niin silloin on enemmän aikaa olla kavereiden kanssa. Joskus myös joku kaveri samasta harrastuksesta tulee hetkeksi ennen treenejä meille, joten ehtii myös leikkimään hiukan ennen treenejä.
Ei kannata luovuttaa ihan helpolla.
Lukemisvinkiksi suosittelen Jari Sinkkosen kirjoja.
Tsemppiä arjen haasteisiin!
Ihanaa kun teillä poika viihtyy kaverien kanssa! Miten saisin oman kahdeksanvuotiaani lähtemään helmoistani vapaaehtoisesti kaverita hakemaan? Mieluiten rakentaisi päivät pitkät legoilla, tai pelaisi mikä nyt ei tietysti onnistu…
Niin me ollaan erilaisia.
Harrastuksista puheenollen: Miksi vanhemmat stressaa niillä? Tarviiko lapsen käydä monta kertaa viikossa jossakin, vielä koulunkin jälkeen arkisin??
